Etelä-Karjala – vesistöjen vaikutuspiirissä

Salpausselän ja Saimaan vaikutuksessa

Etelä-Karjalan maakunta ulottuu kapenevana kiilana lounaasta koilliseen. Se rajoittuu lännessä Kymenlaaksoon, pohjoisessa Etelä-Savoon sekä aivan koillisnurkastaan Pohjois-Karjalaan. Maakunta kuuluu ilmastollisesti kokonaan eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen.

Salpausselkä jakaa maakunnan ilmastollisesti kahtia. Salpausselän pohjoispuolella on Suur-Saimaan vesistö, kun taas sen eteläpuolisella alueella on selvästi vähemmän vesistöjä. Maakunnan ilmastoon ulottavat vaikutuksensa myös Laatokka ja Suomenlahti. Saimaa ja Laatokka lämmittävät ilmastoa syksyisin ja viilentävät kevään ja alkukesän aikana.

Maakunnan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Lappeenrannan lentoaseman sääasema. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Kaakosta helteitä

Vuoden keskilämpötila Etelä-Karjalassa on tyypillisesti +5 astetta (°C). Lämpimintä on lounaassa ja viileintä maakunnan koilliskulmalla. Vuoden kylmimmän kuukauden, tammi- tai helmikuun, keskilämpötila on keskimäärin -6,7…-6,9 astetta. Lauhinta on Kymenlaakson rajalla ja kylmintä koillisessa. Mikäli Laatokka pysyy pitkään sulana syksyllä ja alkutalvesta, se lauhduttaa maakunnan koilliskulmaa, kun tuulen suunta on idästä tai kaakosta.

Lämpimimmän kuukauden, heinäkuun, keskilämpötila on tyypillisesti kaikkialla maakunnassa +17,8 asteen tuntumassa. Etelä-Karjala on otollista seutua huippulämpötiloille helteisen mannerilman virratessa Venäjältä kaakkoistuulilla pitkin Karjalan kannasta. Hellepäiviä Lappeenrannan kesässä esiintyy tyypillisesti 17. Suuressa osassa maakuntaa hallat ovat keskikesällä harvinaisia. Kuitenkin Konnunsuolla ja muilla läheisillä avarilla turvemailla lämpötila voi painua silloin tällöin selvästi pakkasen puolelle kesälläkin.

Sateita saadaan vaihtelevasti

Etelä-Karjalan vuotuinen sademäärä on keskimäärin 600–700 millimetriä. Sateisinta on Salpausselän eteläpuolella ja kuivinta Saimaan alueella. Eniten sataa tyypillisesti heinä- ja elokuussa, jolloin sademäärä yltää keskimäärin 70–80 millimetriin. Kuivinta taas on useimmiten toukokuussa, jolloin sadetta kertyy keskimäärin noin 30 millimetriä. Myös helmi- ja maaliskuussa sataa jokseenkin yhtä vähän.

Lumipeite on ohuempi Suur-Saimaan alueella

Ensilumi saadaan Etelä-Karjalassa tyypillisesti lokakuun viimeisellä viikolla tai viimeistään marraskuun alussa. Viimeisenä ensilumi sataa Suur-Saimaan alueella. Pysyvän lumen tulossa ero maakunnan ääripäiden välillä on lähes kaksi viikkoa. Keskimäärin se saapuu maakunnan luoteiskulmalle loka-marraskuun vaihteessa ja etenee sieltä kohti etelää.

Tyypillisesti talven paksuin lumipeite osuu maaliskuun alkupuolelle ja on tällöin noin 50 senttimetriä, tosin Saimaan alueella hieman vähemmän ja Salpausselällä ja koilliskulmalla enemmän. Tilastollisesti kerran 30 vuodessa saavutetaan 80–90 senttimetrin lumensyvyyksiä. Tavanomaisesti maa paljastuu lumen alta maakunnassa huhtikuun puolivälin jälkeen. Lumipeite kestää tavallisesti noin 4,5–5 kuukautta eli maakunnan eteläosassa noin 135 päivää ja pohjoisosassa 150–160 päivää.

Saimaa ja Suomenlahti vaikuttavat lämpöoloihin

Termisten vuodenaikojen vaihtumisessa ei ole juurikaan eroja maakunnan sisällä, lukuun ottamatta talvea, jonka tulo viivyttelee maakunnan eteläisimmässä osassa. Syksy alkaa keskimäärin syyskuun puolivälissä. Talvi saapuu maakunnan pohjoisosaan ennen marraskuun puoliväliä ja Suomenlahden lämmittävän vaikutuksen myötä maakunnan etelärajalle reilua viikkoa myöhemmin. Talvi kestää enimmillään maakunnan koilliskolkassa noin viisi kuukautta ja etelärajalla parisen viikkoa vähemmän.

Kevät alkaa tyypillisesti maaliskuun viimeisinä päivinä ja kesä toukokuun loppupuolella. Kesän pituus on keskimäärin 120–130 päivää (eli noin neljä kuukautta).

Kasvukausi on pisin Salpausselän eteläpuolella

Terminen kasvukausi alkaa Etelä-Karjalassa tavallisesti vapun tienoilla ja päättyy lokakuun puolivälissä. Kasvukauden pituus on täten 160–175 päivää (noin 5,5 kuukautta), ja se on pisin Salpausselän eteläpuolella. Keskimäärin kasvukauden aikana kertyvä tehoisa lämpösumma ylittää suotuisilla kasvupaikoilla 1400 vuorokausiastetta (°Cvrk), mutta jää koilliskulmalla 1300 vuorokausiasteen tuntumaan.

Kasvukauden sadesumma on yleisesti noin 350 millimetriä. Maakunnan alueella kasvukautta vaivaa ajoittain kuivuus, kun samaan aikaan sataa vähän ja korkean lämpötilan takia haihdunta on suurta.

Etelä-Karjalan ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Etelä-Karjalassa kuluvan vuosisadan aikana noin 1,8–5,3 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten marraskuun ja maaliskuun välillä (kuva 2, vasen).

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana 6–15 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea). Keskimäärin vuodessa sataisi 700–750 mm.

Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta heinä-elokuussa muutos pieni tai vähenevä. Sadetta tulisi eniten marras-tammikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4], [5]