Ilmastonmuutokseen sopeutumisen haasteet ja mahdollisuudet

Ilmastoskenaario ei ole sääennuste

Ilmastomalleilla saadaan nykyään hyvä kuva siitä, mihin suuntaan ilmastolliset olosuhteet tulevaisuudessa kehittyvät. Suomen osalta tuoreita arvioita on tehty Ilmatieteen laitoksen ACCLIM-hankkeessa [1]. Näiden suuntaviivojen pohjalta voidaan jo kohtuullisesti arvioida eri alueiden haavoittuvuutta muutokselle ja päättää tarvittavista toimenpiteistä.

Ilmastonmuutosskenaariot eivät kuitenkaan ole tulevaisuuden sääennusteita. Mallit kuvaavat pitkän aikavälin keskilämpötilojen ja sademäärien kehittymistä, kun taas sääolot vaihtelevat luonnostaan vuodesta toiseen, nyt ja tulevaisuudessa. Ilmastomallien pohjalta voidaan kuitenkin arvioida myös ilmaston vuodenaikaista vaihtelua tulevaisuudessa. Toinen merkittävä ilmastonmuutokseen liittyvän epävarmuuden lähde on kasvihuonekaasupäästöjen globaali kehitys, joka lopulta määrää täysin tulevan muutoksen voimakkuuden.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannuksiin vaikuttavat ennen kaikkea hillintätoimien onnistuminen sekä se, kuinka aikaisessa vaiheessa sopeutumistoimenpiteiden toteuttaminen käynnistetään. Suurin osa sopeutumistoimenpiteistä voidaan tehdä osana normaaleja ylläpitotoimenpiteitä tai toimintaohjeistuksen päivityksiä, jolloin niistä ei aiheudu suuria kustannuksia. Suurten teknisten ratkaisujen, kuten tulvasuojauksien, osalta tärkeää on ennen kaikkea kartoittaa niiden mahdollinenkin tarve tulevaisuudessa, jotta nykyisillä päätöksillä ei estetä niiden myöhempää toteuttamista tarpeen niin vaatiessa.

Menneistä ongelmatilanteista on otettava oppia

Riskien hallinnan kannalta keskeistä on miettiä sekä riskin suuruutta, että sen ennakoitua toistuvuutta. Vähäiset taloudelliset ja inhimilliset, harvoin toteutuvat riskit voivat olla hoidettavissa esimerkiksi vakuutuksien kautta. Tietyillä toimialoilla taas harvoinkin sattuvan mutta vaikutuksiltaan mittavan riskin torjuminen on otettava vakavasti, esimerkiksi voimalaitosten ja tuotantolaitosten sijoituspäätöksiä tehtäessä. Näiden ääripäiden väliin jää suuri alue jossa riskien suuruutta ja niiden todennäköisyyttä on arvioitava tapauskohtaisesti.

Paikallisia sopeutumistarpeita kartoitettaessa onkin tärkeää miettiä, mikä on alueellisesti siedettävä riskitaso. Kevytkin kustannushyötyanalyysi voi antaa hyvän yleiskuvan toimenpiteiden tarpeesta: Mitä vahinkojen torjuminen valitulla riskitasolla maksaisi suhteessa mahdollisiin vahinkojen korjauskustannuksiin? Entä miten ilmastonmuutos vaikuttaa riskin toteutumiseen, pienenevätkö vai lisääntyvätkö riskit? Jos riskit näyttävät tulevaisuudessa vain kasvavan, on toimenpiteisiin ryhtyminen todennäköisesti perusteltua.

Toimialakohtainen tutkimustyö etenee nopeasti ja monella alalla ennusteiden odotetaan tarkentuvan huomattavasti lähivuosina, esimerkiksi merenpinnan nousuennusteiden osalta.

Paikallisia haasteita voidaan lähestyä helposti tarkastelemalla menneitä sääilmiöitä: Millaiset olosuhteet aiheuttivat vahinkoja ja miten näiden olosuhteiden voi ennakoida kehittyvän tulevaisuudessa? Onko kyseisen alueen haavoittuvuus tapahtuman jälkeen vähentynyt vai lisääntynyt? Kenen pitäisi toimia ja miten, jotta vastaavien tilanteiden riskiä saataisiin pienennettyä? Entä onko kyseinen tapahtuma hyvä mittari ’kipukynnykselle’ siedettävän ja liiallisen riskin välillä? Tämä lähestymistapa (Local Climate Impacts Profile, LCLIP) on laajalti käytössä Britannissa [2]. Sitä on sovellettu myös Suomessa, esimerkiksi Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian sopeutumisosion laadinnassa [3].

Sopeutumistoimien tarpeellisuuden arvioimista vaikeuttaa se, että ilmastonmuutoksen yksittäiset vaikutukset voivat olla positiivisia, mutta eri tekijöiden yhteisvaikutukset negatiivisia. Esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa positiiviset vaikutukset näkyvät kasvukauden hienoisena pitenemisenä ja siten parempina satoina ja metsän kasvun nopeutumisena, kun taas sään ääri-ilmiöiden, kuten kuivuusjaksojen ja rankkasateiden lisääntyminen ja vieraslajien lisääntymisen uhka voivat aiheuttaa metsätuhoja ja satojen menetyksiä. Myös korjuuolosuhteiden muutos vaikuttaa muutoksesta koituvaan kokonaishyötyyn. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulisikin aina arvioida kokonaisvaltaisesti koko tuotantoketjun osalta.

Huolellinen suunnittelu mahdollistaa muutoksesta hyötymisen

Sopeutumistarpeet ovat erilaisia niin alueellisesti kuin toimialoittainkin. Haavoittuvuutta arvioitaessa on tunnettava paikalliset olosuhteet ja suhteutettava ne muutokseen. Mitä jos sademäärät alueella lisääntyvät etenkin talviaikaan? Mitä jos kesät ovat kuumempia ja hellekaudet pidempiä? Mitä jos lumipeite puuttuu useimpina talvina? Epävarmuuden vaikutusten voimakkuudesta ei tarvitse estää sopeutumista, sillä suuri osa ilmastonmuutoksen vaikutuksista voidaan huomioida helposti ja edullisesti - näin on etenkin jos vaikutukset huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi rakentamiskorkeuden nostaminen ei aiheuta yleensä kovinkaan suuria kustannuksia rakennusvaiheessa, mutta voi säästää mittavilta aineellisilta ja taloudellisilta vahingoilta mahdollisessa tulvatilanteessa.

Sopeutumistarpeiden tunnistaminen mahdollisimman varhain antaa aikaa reagoida ja kartoittaa eri vaihtoehtoja, sekä jakaa kustannuksia pidemmälle aikavälille. Samalla voidaan tehdä myöhempien sopeutumistoimien vaatimia aluevarauksia ja suunnitella näille alueille väliaikaista, turvallista ja yleishyödyllistäkin käyttöä, esimerkiksi virkistysalueina tai vaikkapa viljelypalstoina. Yhtä tärkeää kuin oikeanlainen rakentaminen, onkin myös riskialueille rakentamatta jättäminen. Näin voidaan jättää tilaa myöhemmille toimille ja välttää kauaskantoisia, peruuttamattomia ratkaisuja [4].

Jo olemassa olevien rakenteiden suojaaminen on sen sijaan hankalampaa. Teknisten suojaustoimenpiteiden suunnittelu vaatiikin tarkempaa arviota ilmastonmuutoksen aiheuttamista riskeistä. Toisaalta vahinkoja korjaavista toimenpiteistä, kuten kuivatuksesta ja homevaurioiden korjauksesta aiheutuvat kustannukset voivat olla merkittäviä rakennuksen kokonaiskustannuksiin verrattuna, jolloin kalliimmatkin suojaukset saattavat puolustaa paikkaansa [5]. Rakenteellisia keinoja pienentää vahinkoriskiä ovat esimerkiksi kuivatusjärjestelmien ja rakennusten alapohjien tuuletuksen parantaminen [6].

Sopeutumistoimet voi nähdä myös mahdollisuutena

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ensisijaisena tavoitteena on välttää ilmasto-olosuhteiden muutoksesta ja äärevistä sääilmiöistä johtuvia vahinkoja. Samalla on hyvä huomioida vähittäisen muutoksen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Mahdollisuudet nousevat esimerkiksi kasvukauden lievästä pidentymisestä, kustannussäästöistä ja sopeutumistoimien vaikutuksista alueiden käyttöön ja yleisen viihtyvyyteen. Esimerkiksi tulvasuojauksia ja hulevesien imeytyskenttiä voidaan käyttää virkistysalueina ja vaikuttaa samalla suotuisasti suunnittelualueen pienilmastoon. Toinen puoli asiaa on vihreä teknologia, jonka sekä EU että valtioneuvosto ennakoivat tuovan taloudellista kasvua ja työpaikkoja [7], [8].

Maankäytön suunnittelu on yksi osa-alue jossa sopeutumistarpeen huomioimisella voidaan merkittävästi parantaa yleistä viihtyisyyttä. Muutamana esimerkkinä, tehostamalla hulevesien käsittelyä luonnonmukaisin keinoin voidaan monipuolistaa viheralueita. Kattamalla kulkuväyliä kaupunkialueilla voidaan puolestaan lisätä jalankulkijoiden viihtyvyyttä niin sateella kuin helteelläkin. Istutuksilla ja rakennusten harkitulla sijoittelulla voidaan luoda miellyttäviä mikroilmastoja tasaamalla tuuliolosuhteita ja hellejaksojen vaikutuksia.

Energiantuotannossa ilmaston lämpeneminen parantaa bioenergian ja vesivoiman käyttöedellytyksiä. Vesistöjen virtaaman tasoittuminen leutojen talvien myötä ja virtaaman kasvu lisäävät vesivoiman potentiaalia, joka voidaan nykyisiä säännöstelykäytäntöjä muuttamalla hyödyntää [9]. Biomassan suhteen muutos on kaksijakoinen; kasvun ennakoidaan hieman nopeutuvan, mutta kuivuusjaksojen vaikutus kasvuun ja metsien heikot hakkuuolosuhteet talvella saattavat vähentää hyötyjä [10].

Älä voimista ilmastonmuutosta sopeutumalla siihen

Sopeutumistarpeet ovat sitä pienempiä, mitä paremmin kasvihuonekaasupäästöjen hillintä onnistuu. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen voivat olla myös ristiriidassa keskenään. Kaupunkirakenteen tiivistäminen on esimerkki toimesta, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, mutta joka samalla lisää yhdyskuntien haavoittuvuutta, lisäämällä vettä läpäisemättömien alueiden pinta-alaa ja altistamalla yhä suuremman väestömäärän paikallisille tulvatilanteille [11].

Toisaalta myös sopeutumistoimien tulisi olla ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä. Usein tämä tarkoittaa tottumuksien muuttamista, sillä vanhoissa tavoissa pitäytyminen tarkoittaa usein energian kulutuksen kasvua ilmastonmuutoksen edetessä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat talvikauden jatkaminen jäähalleissa ja hiihtoputkissa ja ilmalämpöpumppujen kääntyminen ilmastointilaitteiksi kesäkuumalla.

Sopeutumistarpeeseen vaikuttavat myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehtävät toimet, joiden tavoitteet lähivuosikymmenille ovat haastavia. Hillintätoimet voivat muuttaa monien sektoreiden tulevaisuudennäkymiä, esimerkiksi teknologisten uudistusten, energian tuotantorakenteiden mahdollisten muutosten tai kestävään kehitykseen liittyvien asenteiden muuttumisen kautta. Sopeutumisen yhtenä ulottuvuutena voidaankin pitää vähähiiliseen elämäntapaan sopeutumista [8].