Ilmastonmuutokseen voidaan varautua tunnistamalla paikalliset ja alueelliset sää- ja ilmastoriskit

Sää- ja ilmastoriskien mahdollisuuksiin vaikuttavat useat tekijät

Sää- ja ilmastoriskien sekä niiden mahdollisten vaikutusten ymmärtämiseksi on olennaista tarkastella vaaratekijöitä, altistumista ja haavoittuvuutta sekä sopeutumiskykyä (kuva 1):

• Vaaratekijät liittyvät suoraan sään ja ilmaston vahinkoa ja vaaraa aiheuttaviin ilmiöihin, kuten esimerkiksi helleaaltoihin, rankkasateisiin ja tulviin.
• Altistuminen puolestaan kuvastaa sitä, missä esimerkiksi ihmisten asumukset, infrastruktuuri ja toiminnot sijaitsevat suhteessa vaaratekijään.
• Haavoittuvuus taas muodostuu monista yhteiskunnallisista ja yksilöllisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat kykyyn ehkäistä tai sietää haitallisia vaikutuksia tai reagoida niihin. Haavoittuvuustekijöitä ovat esimerkiksi taloudelliset olosuhteet, koulutustaso, väestön ikärakenne sekä instituutiot ja organisaatiot, joiden kyky ennakoida altistumista ja vähentää hetkellisesti haavoittuvuutta on ratkaisevaa seurausten suuruuden kannalta. [1]
• Sopeutumiskykyyn vaikuttavat varautumis- ja sopeutumistoimet, kuten esimerkiksi varoitusjärjestelmät tai viilennyskeinot [2].
• Lisäksi on hyvä huomioida, että riskienhallinta ja sopeutumiskyky ovat välillisesti osa altistumista ja haavoittuvuutta [1].

Kaupunkisuunnittelu on osa sää- ja ilmastoriskien hallintaa

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin voidaan varautua ennakoimalla sää- ja ilmastoriskejä sekä niiden vaikutuksia, vahvistamalla valmiuksia sietää haittoja sekä kyvyllä vastata vahinkoihin ja vaaroihin. Riskienhallinnan näkökulmasta myös taloudelliset edut korostuvat, sillä useimmiten on taloudellisesti kannattavampaa sopeutua ennakoivasti kuin toimia reaktiivisesti. [5]

Sää- ja ilmastoriskejä pyritään hallitsemaan ja pienentämään kaupunkisuunnittelussa erityisesti alueidenkäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa, sillä suunnittelukohteiden sijainti on keskeinen sää- ja ilmastoriskeille altistava tekijä. Olennaista on tunnistaa ja kehittää erityisesti alueita, jotka ovat kaikista alttiimpia vaaratekijöille, jotta haavoittuvuutta voidaan vähentää. Esimerkiksi uusia rakennusalueita suunniteltaessa on huomioitava alueen sijainti ja rakennuskorkeudet suhteessa tulvariskeihin. Tavoitteena tulee olla pienentää riskiä esimerkiksi rajaamalla maankäyttöä tai hallitsemalla niin kutsuttua jäännösriskiä siten, että siitä aiheutuvat kustannukset eivät nouse kohtuuttomiksi tai muut toimet vähennä hyväksyttävyyttä. Jäännösriskiä voidaan hallita esimerkiksi vakuutuksilla ja pelastustoiminnalla, jotka rajoittavat vahinkoa ja nopeuttavat palautumista. [6]

Koko kaupungin mittakaavassa riskien arvioinnissa tulee ensin määrittää, mitä tai ketä halutaan suojella sekä missä ja miltä vaaratekijöiltä. Tässä olennaista on huomioida alueellinen vaihtelevuus ja maankäytön monimuotoisuus yleisempien suunnittelutasojen, kuten maakuntakaavan ja yleiskaavan, yhteydessä. Yksityiskohtaisempaa suunnittelua tulee myös toteuttaa aina, kun se on mahdollista. Yksityiskohtainen suunnittelu vaatii kuitenkin enemmän resursseja, minkä vuoksi yleisluonteisella suunnittelulla on merkittävä rooli. Yleisluonteinen suunnittelu auttaa tunnistamaan laajempia uhkia ja haavoittuvuuksia kokonaisvaltaisesti kaupungin mittakaavalla. Yhdistämällä ja soveltamalla kerättyä tietoa voidaan syventyä yksityiskohtaisempiin arvioihin ja suunnitelmiin tarpeiden mukaan.

Yleisluontoinen suunnittelu luo perustan riskien ymmärtämiselle ja varautumiselle, minkä tulee välittyä alemmille kaavatasoille ja toimille tarpeiden mukaisesti. Vaaratekijöiden arvioinnissa korostuvat etenkin paikkatietopohjaiset suunnittelu- ja tietojärjestelmät, joiden avulla voidaan tarkastella alueellisia sää- ja ilmastoriskejä. Tunnistamisen apuna voidaan käyttää tämän luvun alussa esitettyjä tulevaisuuden ilmastoskenaarioita sekä esimerkiksi Suomen ilmastopaneelin raporttia ilmastonmuutoksen etenemiseen liittyvistä alueellisista riskeistä Suomessa [7]. Tueksi tarvitaan kuitenkin myös kaupungin mittakaavalla tehtyjä selvityksiä, jossa apuna voidaan käyttää esimerkiksi asukkaiden kokemuksia, historiallisia tilastoja ja havainnollistuksia menneistä tapahtumista, kuten tulvista tai rankkasateista [8].

Osana sää- ja ilmastoriskien hallintaa on syytä arvioida myös kykyä selviytyä ja säilyttää toimintakyky muuttuvissa olosuhteissa. Kaiken kaikkiaan riskitekijöihin voivat liittyä muun muassa:

• sosiaaliset tekijät, kuten väestön ikärakenne ja kulttuuriset käytänteet
• taloudelliset tekijät, kuten varallisuuden jakautuminen ja taloudellisten resurssien saavutettavuus
• ympäristölliset tekijät, kuten maaperän tyyppi, maastonmuodot ja sijainti suhteessa vesistöihin tai viheralueisiin
• fyysiset tekijät, kuten rakenteet ja infrastruktuuri [9].

Esimerkiksi tiiviisti rakennetut kaupunginosat, joilla on vähän viheralueita, ovat alttiimpia kuumuudelle fyysisten ja ympäristöllisten tekijöiden vuoksi. Vaikutuksille haavoittuvimpia ovat puolestaan näissä rakennuksissa asuvat iäkkäät ihmiset ja lapset, jotka ovat herkempiä lämpörasitukselle kuin muut väestöryhmät. Näillä asukkailla ei välttämättä ole myöskään mahdollisuutta suojautua kuumuudelta esimerkiksi varallisuuden tai liikuntarajoitteisuuden vuoksi [10].

Sopeutumistoimilla voidaan pienentää sää- ja ilmastoriskejä

Sää- ja ilmastoriskeihin on mahdollista varautua alueidenkäytön suunnittelussa, kaavoituksessa ja rakentamisessa huomioimalla ilmastonmuutokseen sopeutuminen suunnittelukohteessa. Vaaratekijöiden, altistumisen ja haavoittuvuuden arvioimiseksi ja havainnollistamiseksi voidaan aluksi esimerkiksi määrittää riskialueet visualisoimalla ne kartalle. Tämän pohjalta voidaan valita sopeutumistoimia (taulukko 1), joilla riskejä on mahdollista pienentää. Sää- ja ilmastoriskienhallintaa on tärkeää ylläpitää johdonmukaisesti suunnittelun eri vaiheissa. Tämä edellyttää vahvaa yhteistyötä ja vuorovaikutusta esimerkiksi eri kaavatasojen välillä. [1]

Esimerkkejä työkaluista ja menetelmistä ilmastoriskien hallintaan ja arviointiin

Sää- ja ilmastoriskejä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia on tärkeää arvioida ja seurata, jotta niihin voidaan varautua ja sopeutua hyvissä ajoin suunnittelussa. Suomessa keskeiset tavoitteet ja toimet, joilla varaudutaan ja sopeudutaan ilmastoriskeihin ja muuttuvan ilmaston vaikutuksiin, sisältyvät kansalliseen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaan [2]. Kansallisen tason suunnitelma päivitetään vähintään joka toinen vaalikausi.

Alueellisella ja kuntatasolla käytännön sopeutumistoimet ovat Kohti ilmastokestävää kaupunkisuunnittelu -opasta laadittaessa vasta kehittymässä. Kattavia sopeutumistavoitteita ja -toimia on laadittu vasta suurimmissa kaupungeissa tai toimialakohtaisesti. Sopeutumistyön vauhdittamisessa keskeisessä roolissa on ollut alueellinen organisoituminen kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa. Haasteena puolestaan on toistaiseksi ollut resurssien ja sopeutumistyöhön liittyvien velvoitteiden puute. [11] Kuntien ilmastosuunnitelmien laadinnan tueksi laadittu ohjeistus kuvaa myös sopeutumistoimia [12], mutta ilmastolakiin [13] kirjattu velvoite suunnitelmien laatimiseksi on Orpon hallitusohjelman mukaan tarkoitus poistaa [14].

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimenpiteiden arviointi ja seuranta kaupunkitasolla on tätä opasta laadittaessa vasta kehittymässä. Sää- ja ilmastoriskeistä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista on saatavilla tietoa monista eri lähteistä, minkä lisäksi useat tahot tarjoavat työkaluja ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointiin (taulukko 2). Eri tietolähteitä ja työkaluja voi hyödyntää ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnittelun tukena kaupunkitasolla.

Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: sää- ja ilmastoriskien arviointi

Sää- ja ilmastoriskien arviointia kaupunkisuunnittelussa voidaan kehittää seuraavan kysymyslistan avulla.

[26]