Ilmastonmuutos tuo Suomen kotieläintuotannolle mahdollisuuksia ja haasteita
Artikkeli
Ilmaston lämpeneminen saattaa kasvattaa rehusatoja ja pidentää laidunkausia, jolloin kotieläintuotannon kannattavuus Suomessa voi parantua. Lämpeneminen ja ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvu voivat kuitenkin myös huonontaa rehun laatua ja heikentää eläimiä ja niiden tuotantokykyä. Kotieläintalous voi hyötyä ilmastonmuutoksen tuomista mahdollisuuksista ja vähentää haittoja ottamalla käyttöön keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.
Kotieläintilojen yksikkökoot kasvavat
Suomessa kotieläintiloilla kasvatetaan eniten siipikarjaa sekä lisäksi sikoja, nautoja, lampaita ja hevosia. Kotieläintiloista suurin osa on kuitenkin nautakarjatiloja.[1] Kotieläintilojen lukumäärä on viime vuosina vähentynyt samalla, kun niiden yksikkökoko on kasvanut. Kehityksen arvioidaan jatkuvan samanlaisena tulevaisuudessa. [2]
Kotieläintalous vaikuttaa myös peltokasvituotantoon, koska noin puolella Suomen viljellystä alasta kasvatetaan nurmea ja rehuviljaa kotieläinten ravinnoksi [3], [4]. Alueellisesti rehunurmen osuus viljelymaasta on suurimmillaan Pohjois-Suomessa, missä harjoitetaan paljon nauta- ja erityisesti lypsykarjataloutta (kuva 1) [5].
Ilmastonmuutoksen seurauksena eläinten laidunkautta voidaan mahdollisesti pidentää ja saada viljelyyn uusia rehukasveja [7]. Pidempi laidunkausi vähentäisi rehun ja heinän säilömisen tarvetta syksyä, talvea ja kevättä varten [8]. Kun säilöttäväksi tarkoitetun rehun korjaaminen pelloilta vähenee, vähenevät myös korjuukoneiden käyttö, kuluminen ja ylläpitokustannukset sekä uusien koneiden ja rehuvarastojen hankkimisesta koituvat kulut (kuva 2) [9].
Toisaalta laidunkauden pidentyminen voi lisätä ympäristöhaittoja, sillä laiduntavien eläinten jätöksiin kertyy erityisesti typpeä, jonka valuminen laitumelta vesistöihin saattaa lisätä rehevöitymistä. Typen vapautumista pohjoisilla alueilla saattavat myös voimistaa lisääntyvät talvisateet, lisääntyvä maan mikrobitoiminta ja sula maaperä, josta ravinteet saattavat valua hallitsematta ympäristöön. Typpeä saattaa vapautua myös talvehtivista kasvustoista, jos maan jäätymisen ja sulamisen vaihtelut vaurioittavat niitä. [11]
Pidentyvät ja lämpenevät kesät voivat kasvattaa rehusatoja hehtaaria kohden, minkä seurauksena eläinten ruokkiminen oman tilan rehulla on halvempaa ja rehua riittää useamman eläimen ruokkimiseen niin laidunkaudella kuin muinakin aikoina [6]. Hehtaarisatojen kasvu saattaa myös vahvistaa tuotantosuuntien keskittymistä nykyisille karjatalouden pääalueille, Pohjanmaalle ja Pohjois-Savoon. Suurten asutuskeskusten sijoittuminen Etelä-Suomeen kuitenkin takaa maidontuotannon jatkumisen alueella myös tulevaisuudessa. [6], [12]
Rehukasvien kykyyn sopeutua ilmastonmuutokseen vaikuttaa niiden perimä. Nykyiset lyhyeen kasvukauteen sopeutuneet lajit ja lajikkeet kehittyvät lämpöisemmissä oloissa liiankin nopeasti. Rehuntuotantoa voidaan sopeuttaa ilmastonmuutokseen muun muassa ottamalla käyttöön uusia viljelykasveja (esimerkiksi maissi) sekä hyödyntämällä biotekniikan ja kasvinjalostuksen mahdollisuuksia. [6], [13], [10], [14]
Ilmastonmuutos voi vähentää rehun typpipitoisuutta ja lisätä rehutuhojen määrää
Kaikki ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät välttämättä ole yksinomaan hyödyllisiä kotieläintuotannolle ja kotieläimille. Eläimet tarvitsevat ravinnostaan runsaasti typpiyhdisteitä. Kohonneet lämpötilat, muutokset sademäärissä ja lisääntynyt ilman hiilidioksidipitoisuus voivat alentaa rehun typpipitoisuutta, jos maaperän lannoitusta ei lisätä [15]. Toisaalta ilmastonmuutos voi myös pienentää lannoitustarvetta ja siten kustannuksia, kun Suomessa voidaan lämpimämmän ilmaston myötä alkaa kasvattaa rehuksi nykyistä enemmän palkokasveja, jotka sitovat typpeä ilmakehästä [6], [10]
Ilmastonmuutoksen seurauksena nykyisin suhteellisen vakaat talvet saattavat muuttua vaihteleviksi, mikä tekee monivuotisten kasvien, kuten rehunurmien, viljelystä entistä haastavampaa [16], [17]. Talviaikaisten leutojen kausien yleistyminen voi vähentää kasvien pakkasen kestävyyttä ja rehusatoja [14] Ilmastonmuutoksen arvioidaan myös lisäävän sateisuutta ja ilman kosteutta, mistä hyötyvät myrkyllisiä haittayhdisteitä tuottavat homeet, jotka huonontavat rehun laatua ja saatavuutta [11], [18]
Kuumuus ja taudit rasittavat eläimiä
Kuumat kesät voivat itsessään olla eläimille tuskallisia: kuumuus häiritsee eläinten aineenvaihduntaa, jolloin eläinten ruokahalu laskee ja hyvinvointi heikkenee. Lypsykarjan maidontuotanto vähenee sekä lihakarjan ja sikojen kasvu hidastuu. Myös siipikarja kärsii hellelukemista. [9], [19], [20] Liika kuumuus aiheuttaa eläimille lämpöstressiä, jolloin tuottavuus ja tuottavuuden laatu kärsivät, eläinten lisääntymiskyky joutuu koetukselle ja kuolleisuus nousee [19]. Toisaalta korkeamman lämpötilan myötä myös eläinten fysiologinen energiankulutus laskee hieman [21].
Ilmastonmuutos lisää myös eläintautien leviämisen riskiä Suomessa. Viime vuosikymmeninä muun muassa kuljettajaeliöiden eli vektorien levittämät taudit, kuten puutiaisen levittämää borrelioosi tai sinikielitauti, ovat lisääntyneet. Sinikielitauti on märehtijöiden virustauti, joka on 2000-luvulla levinnyt Keski-Eurooppaan, mutta Suomessa taudin vasta-aineita on tavattu vain muutamalla naudalla. [22], [23] Ilmastonmuutoksen myötä mahdollisesti lisääntyvät tulvat saattavat edesauttaa veden välityksellä leviävien tautien leviämistä [24], [25]. Tautien ja niitä välittävien eliöiden levinneisyyteen vaikuttavat ilmaston muutoksen lisäksi myös muut tekijät, kuten muutokset maanpeitteessä ja maisemassa sekä ihmisten ja eläinten liikkuvuudessa eri alueilla [25]
Sopeutuminen edellyttää tuotantoeläinten terveydestä huolehtimista
Ilmastonmuutos voi muuttaa myös kotieläintilojen rakennustarpeita. Eläinten kasvatustilat voivat olla nykyistä kevytrakenteisempia, jos talvilämpötilat eivät enää yllä aikaisempiin pakkaslukemiin. [9], [19] Toisaalta satunnaisetkin kylmät säät edellyttävät kunnollisia eläinsuojia [12]. Koko vuoden ajalta kertyvät lämmityskustannukset laskenevat sen sijaan joka tapauksessa [8], mutta osa säästöstä saattaa vastavuoroisesti huveta eläinsuojien viilentämistarpeeseen nykyistä kuumempina kesäpäivinä [26].
Uudenlaiset eläintaudit vaativat myös toimenpiteitä. Esimerkiksi merkittävintä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa eläintautiriskiä, sinikielitautia, vastaan Suomessa on tilanteen mukaan päivitettävä valmiussuunnitelma. Valmiussuunnitelma sisältää rokotussuunnitelman, mutta toistaiseksi rokotuksiin ei ole ollut tarvetta. [23]
Kysyntä voi kasvattaa lihantuotantoa Suomessa
Ilmastonmuutos vaikuttaa kotieläintalouteen välillisesti toisaalta rehun hinnan ja saatavuuden sekä toisaalta lihan ja muiden lopputuotteiden hintojen muutoksen kautta [8]. Esimerkiksi sianlihan tuotanto ja vienti luultavasti kasvavat, jos lisääntynyt rehuviljan kasvu pitää sen hinnan matalana ja jos siankasvatuksen tuet säilyvät riittävän suurina [12]. Toisin kuitenkin käy, jos viljan hinta nousee esimerkiksi kansainvälisen kysynnän myötä sianlihan hinnan seuraamatta mukana [6].
Toinen nousevasta viljan hinnasta kärsivä ala on naudanlihan tuotanto, jonka vientiä vaikeuttaa Suomen kaukainen sijainti Itämeren takana [12]. Naudanlihan tuotannon kasvattaminen kotimaista kysyntää suuremmaksi ei ole mielekästä, jos vienti ei kasva. Sen sijaan siipikarjan kasvatus lihaksi jatkunee vähintään yhtä suurena kuin nykyään kotimaisen kysynnän turvin [6], [12]. Lihan kysynnän kehitykseen vaikuttaa osaltaan myös se, millaisiksi ihmisten ruokailutottumukset – Suomessa ja maailmalla – mahdollisesti muuttuvat.
Kotieläintalouden tuleva rakenne ja laajuus riippuvat loppujen lopuksi ennen kaikkea maatalouden eri tuotantosuuntien ja -tapojen kannattavuuksien muutoksista sekä maataloustukien vaikutuksista niihin [6], [27]. Suomalaisessa kotieläintaloudessa on EU-jäsenyyden aikana ollut käynnissä voimakas kannattavuusongelmien aloittama rakennemuutos [2], jossa ilmastonmuutos toimii nyt ja jatkossa yhtenä vahvana lisämausteena.
Niemi, J. & Väre, M. 2018. Suomen maa- ja elintarviketalous 2018. Luonnonvarakeskus, Helsinki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 34/2018.. 98 s.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-600-1
Saarinen, E., Salo, K., Virkajärvi, P., Hyrkäs, M., Suomela, R., Pesonen, M., Niskanen, M. & Huuskonen, A. 2012. Vaihtoehtoisia rehukasveja nautakarjatiloille – ruutukokeet. Julkaisussa: Huuskonen, A. (toim.) 2012. Nautatilojen rehukasvivalikoima laajemmaksi. Tuloksia InnoNauta -hankkeen tutkimuksista. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Jokioinen. MTT-raportti 77. 75 s. (31–39)
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-424-3
Schulz, T. M. 2009. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomen maatalouteen. Vulnerability assessment of ecosystem services for climate change impacts and adaptation, Action 7: Assessment of impacts and adaptation measures for agricultural production, Deliverable 1: Review of warming impacts in boreal agriculture. 33 s.
http://www.syke.fi/download/noname/%7B1FC49C12-19D2-48A9-B907-F5D118953497%7D/40626
Carter, T. & Saarikko, R. 1996. Maatalous. Kirjassa: Kuusisto, E., Kauppi, L. & Heikinheimo, P. (toim.), Ilmastonmuutos ja Suomi: 126−143. Yliopistopaino, Helsinki, 265 s.
Hakala, K., Hannukkala, A. O., Huusela-Veistola, E., Jalli, M. & Peltonen-Sainio, P. 2011. Pests and diseases in a changing climate: a major challenge for Finnish crop production. Agricultural and Food Science, Volume, No 1 20: 3−14.
https://doi.org/10.2137/145960611795163042
Hakala, K., Himanen, S., Hyvönen, T., Kahiluoto, H., Laitila, A., Molarius, R., Peltonen-Sainio, P., Pilli-Sihvola K. & Saikkonen, K. 2012. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen maa- ja elintarviketaloudessa. Julkaisussa: Ruuhela, R. (toim.) 2012. Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua? - yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 6/2011: 28–37.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-682-0
Hildén, M., Lehtonen, H., Bärlund, I., Hakala, K., Kaukoranta, T. & Tattari, S. 2005. The practice and process of adaptation in Finnish agriculture, FINADAPT Working Paper 5. Finnish Environment Institute Mimeographs 335, Helsinki. 28 p.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41043
Peltonen-Sainio, P., Hakala, K., Jauhiainen, L. and Ruosteenoja, K. 2009. Comparing regional risks in producing turnip rape and oilseed rape - Impacts of climate change and breeding. Acta Agriculturae Scandinavica, Section B - Soil and Plant Science, Volume 59, Issue 2: 129–138.
http://dx.doi.org/10.1080/09064710802022895
Craine, J. M., Elmore, A. J. Olson, K. C. Tolleson, D. 2010. Climate change and cattle nutritional stress. Global Change Biology, Volume 16, Issue 10: 2901–2911.
http://dx.doi.org/10.1111/j.1365-2486.2009.02060.x
Hannukkala, A. 2011. Ilmastomuutoksen vaikutukset Lapin maatalouteen. Julkaisussa: Kuha, R. (toim.) 2011. Lapin maaseudun tulevaisuuden avaimet. MTT, Jokioinen. MTT Raportti 25: 44–53.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-329-1
Jylhä, K., Fronzek, S., Tuomenvirta, H., Carter, T. R. & Ruosteenoja, K. 2008. Changes in frost, snow and Baltic sea ice by the end of the twenty-first century based on climate model projections for Europe. Climatic Change 86: 441–462.
http://dx.doi.org/10.1007/s10584-007-9310-z
Parikka, P., Hakala, K. & Tiilikkala, K. 2012. Expected shifts in Fusarium species’ composition on cereal grain in Northern Europe due to climate change. Food Additives and Contaminants: Part A: Chemistry, Analysis, Control, Exposure & Risk Assessment, Volume 29, Issue 10: 1543−1555.
http://dx.doi.org/doi:10.1080/19440049.2012.680613
Porter, J. R., Xie, L., Challinor, A. J., Cochrane, K., Howden, S. M., Iqbal, M. M., Lobell, D. B. & Travasso, M. I. 2014. Food Security and Food Production Systems. In: IPCC. 2014. Climate Change 2014: Impacts, Adaptation and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Barros, V. R., Field, C. B., Dokken, D. J., Mastrandrea, M. D., Mach, K. J., Bilir, T. E., Chatterjee, M., Ebi, K. K., Estrada, Y. O., Genova, R. C., Girma, B., Kissel, E. S., Levy, A. N., MacCracken, S., Mastrandrea, P. R. & White L. L. (eds.)] Cambridge University Press, Cambridge, UK & New York, NY, USA: 485–533.
https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/WGIIAR5-Chap7_FINAL.pdf
Silanikove, N. 2000. Effects of heat stress on the welfare of extensively managed domestic ruminants. Livestock Production Science, Volume 67, Issue 1: 1−8.
https://doi.org/10.1016/S0301-6226(00)00162-7
Rötter, R. & van De Geijn, S. C. 1999. Climate change effects on plant growth, crop yield and livestock. Climatic Change, Volume 43, Issue 4: 651−681. (668–671)
http://dx.doi.org/10.1023/A:1005541132734
Euroopan yhteisöjen komissio. 2009. Euroopan yhteisöjen komission valmisteluasiakirja: Ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten, eläinten ja kasvien terveyteen. Oheisasiakirja valkoiseen kirjaan. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä. SEC(2009) 416. Bryssel 1.4.2009. 20 s. (13)
http://ec.europa.eu/health/ph_threats/climate/docs/com_2009-147_it.pdf
Pilling, D. & Hoffmann, I. 2011. Climate change and animal genetic resources for food and agriculture: state of knowledge, risks and opportunities. FAO Background study paper no. 53. 45 p. (7−19)
http://www.fao.org/docrep/meeting/022/mb386e.pdf
Frazzi, E., Calamari, L., Calegari, F. & Stefanini, L. 2000. Behavior of dairy cows in response to different barn cooling systems. Transactions of the ASAE, Volume 43, Issue 2: 387−394.
https://doi.org/10.13031/2013.2716
Hildén, M., Groundstroem, F., Carter, T. R., Halonen, M., Perrels, A. & Gregow, H. 2016. Ilmastonmuutoksen heijastevaikutukset Suomeen. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 46/2016. 62 s.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-302-6