Kaupunkisuunnittelu luo edellytyksiä luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiselle

Luontopohjaisia ratkaisuja voidaan edistää kaikilla suunnittelutasoilla

Suomessa ei ole yhtenäistä sääntelyä, joka ohjaisi luontopohjaisten ratkaisujen käsittelyä alueidenkäytön suunnittelussa, kaavoituksessa ja rakentamisessa [1]. Luontopohjaisten ratkaisujen merkitys on kuitenkin korostumassa, sillä kaupunkisuunnittelussa on aiempaa vahvemmin huomioitava ilmastonmuutoksen hillitseminen, muutokseen sopeutuminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Näiden tavoitteiden yhteensovittaminen on usein mahdollista luontopohjaisilla ratkaisuilla, joita voidaan edistää esimerkiksi asemakaavoituksessa sini- ja viherrakenteen kehittämisellä.

Luontopohjaisia ratkaisuja voidaan toteuttaa kaupunkisuunnittelun eri vaiheissa. Edellytyksiä luontopohjaisille ratkaisuille ja niiden kehittämiselle voidaan luoda strategisessa alueiden kehittämisessä, eri kaavatasoilla ja käytännön toteutuksissa (kuva 1). Strateginen sitoutuminen luontopohjaisiin ratkaisuihin tukee suunnitelmien toimeenpanoa ja investointeja. Vuorovaikutteinen ja osallistava suunnittelu ja toteutus voivat puolestaan lisätä luontopohjaisten ratkaisujen hyväksyttävyyttä. Kaavoitusjärjestelmässä luontopohjaisille ratkaisuille voidaan tarvita myös uusia kaavamerkintöjä sekä vuorovaikutus- ja osallistamiskäytänteiden laajentamista. [1] Esimerkiksi maanomistajien osallistaminen jo suunnittelun alussa on tärkeää.

Luontopohjaisten ratkaisujen edistämisessä tulee varmistaa, että toimet voivat mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Esimerkiksi Helsingillä on käytössä muun muassa viherkattolinjaus, jonka mukaan uudisrakentamiseen tähtäävissä asemakaavoissa edellytetään viherkattojen rakentamista paikalliset olosuhteet huomioiden. Asemakaavamääräyksissä ja selostuksissa on puolestaan määritelty viherkattojen toiminnalliset tavoitteet kussakin tapauksessa. [3], [4]

Luontopohjaiset ratkaisut voidaan huomioida kaavoituksen eri vaiheissa eri näkökulmista:

• Maakuntakaavoitus: viheralueiden monitoimisuus, viljelykelpoisen maan säilyttäminen, hiilensidonta, vedenhankinnan suojelu, maakunnallinen virkistys- ja ekologinen verkosto.
• Yleiskaavoitus: keskeistä pääviheralueiden sijainti ja yleispiirteinen mitoitus, viheryhteyksien jatkuvuus, melunhallintastrategia, metsien käyttö suojavyöhykkeinä sekä maiseman ominaispiirteet.
• Asemakaavoitus: suunnittelussa korostuvat muun muassa vihertehokkuus eli viheralueiden määrä suhteessa alueen pinta-alaan, viherkatot, hulevesijärjestelmän mitoitus sekä viihtyisän, turvallisen ja toimivan lähiympäristön luominen.
• Rakennusjärjestys: myös rakennusjärjestyksen määräykset voivat toimia esimerkiksi viherkattojen rakentamista koskevana suunnittelu- ja ohjausvälineenä. Suunnittelussa on tärkeää päättää, mitä viherkatoilla tarkoitetaan ja millaisia kriteereitä tai tavoitteita niiden tulee täyttää, kuten esimerkiksi hulevesien hallinta tai luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Nämä asiat tulee selkeyttää jo suunnitteluvaiheessa rakentajille ja viranomaisille, jotta viherrakenteiden ominaisuudet voidaan ottaa tarkemmin huomioon tontinluovutuksen ja rakennuslupien yhteydessä. Esimerkiksi viherkattojen tavallinen tavoite on hulevesien hallinta, mutta lisäksi niiden avulla voidaan täydentää ja tukea olemassa olevaa viherrakennetta ja sen säilymistä erityisesti tiiviisti rakennetuilla kaupunkialueilla. [5]
• Kohdennetut rakentamistapaohjeet: rakennusjärjestyksen nojalla annettavat rakentamistapaohjeet ovat yksi tapa yksinkertaistaa viherkattojen rakentamisen lupaedellytyksiä, ja niissä voidaan selkeästi määritellä paloturvallisuuteen, käytettävien materiaalien valintaan, vedeneristykseen, rakenteiden kantavuuteen sekä hulevesien hallintaan liittyvistä kysymyksistä. Rakennustapaohjeet ovat yleisiä suosituksia, joita voidaan kuitenkin muuttaa sitoviksi (kaavamääräykseen sisällyttäminen) tai liittää osaksi rakennusjärjestystä. [5]

Yleispiirteisessä suunnittelussa kannattaa tunnistaa paikallisia ekosysteemipalveluita

Luontopohjaisten ratkaisujen suunnittelussa on tärkeää tunnistaa suunnittelualueen ominaispiirteet, haasteet, kehittämismahdollisuudet ja pitkän aikavälin tavoitteet ekosysteemipalveluiden näkökulmasta. Tarkistuslista (taulukko 1) auttaa tunnistamaan paikallisia ekosysteemipalveluita ja niiden hyödyntämismahdollisuuksia.

Ekosysteemipalveluiden tarkastelua kannattaa toteuttaa osana yleispiirteisten suunnitelmien laatimista esimerkiksi jäsentämällä sini- ja viherrakenteita katu- ja viheralueiden kehittämisessä. Riippuen kunnasta, yleispiirteisistä aluesuunnitelmista käytetään myös nimityksiä yleissuunnitelma sekä katu- tai viheraluesuunnitelma [7]. Nämä suunnitelmat voidaan toteuttaa asemakaavoituksen yhteydessä tai sen jälkeen.

Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: luontopohjaiset ratkaisut

Seuraavan kysymyslistan avulla voidaan edistää luontopohjaisten ratkaisujen huomioimista osana kaupunkisuunnittelua.

[8]