Kaupunkisuunnitteluopas tukee ilmastokestävää kaupunkisuunnittelua

Opas tarjoaa tietoa ja työkaluja kaupunkisuunnittelun toimijoille

Kohti ilmastokestävää kaupunkisuunnittelua -opas tai lyhyemmin kaupunkisuunnitteluopas on tehty tukemaan ilmastokestävää alueidenkäytön suunnittelua, kaavoitusta ja rakentamista. Ilmastokestävyydellä tarkoitetaan tietoista ja ennakoivaa kykyä toimia joustavasti säässä ja ilmastossa tapahtuvissa muutoksissa ja häiriötilanteissa, toipua niistä ja kehittää toimintaa ja varautumista niiden jälkeen.

Kaupunkisuunnitteluopas kokoaa yhteen tutkittua tietoa ja parhaita käytänteitä. Lisäksi se sisältää lukuisia esimerkkejä toteutetuista ratkaisuista sekä tarkistuslistoja kaupunkisuunnittelun toimijoille ja runsaasti linkkejä muihin tietolähteisiin. Kaikki nämä löytyvät myös oppaasta tehdyistä erillisistä Ilmasto-opas-artikkeleista.

Kaupunkisuunnittelulla voidaan paitsi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä myös varautua sää- ja ilmastoriskeihin. Siksi oppaan näkökulmiksi on valittu sekä ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Näitä näkökulmia tarkastellaan rinnakkain, jotta eri ilmastotoimien haitallisia ristikkäisvaikutuksia ei syntyisi. Tavoitteena on edistää myös muita kestävyyden osa-alueita, kuten kiertotaloutta, luonnon monimuotoisuutta ja asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia.

Kaupunkisuunnitteluopas on suunnattu kaikille kaupunkisuunnittelun parissa toimiville tahoille, kuten kaavoittajille, suunnittelijoille, rakennuttajille sekä kuntien ja kaupunkien päättäjille ja asukkaille. Se perustuu monitavoitteiseen ja vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja on toteutettu laaja-alaisessa yhteistyössä alan asiantuntijoiden ja kaupunkilaisten kanssa.

Oppaan lähestymistapa korostaa, että kaikilla toimijoilla on mahdollisuus osallistua ja että erilaiset tavoitteet sovitetaan yhteen kaupunkisuunnittelussa. Tämän lähestymistavan tarkoituksena on auttaa tasapainottamaan ilmastotoimia ja tukea mahdollisten ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa. Onnistunut vuorovaikutus eri toimijoiden välillä tuottaa parempia suunnitelmia. Vuorovaikutteista suunnittelua tukee monitavoitearviointi. Se on järjestelmällinen lähestymistapa, joka tarjoaa päätöksentekoprosessiin työkaluja erilaisten tavoitteiden ja arvostusten tunnistamiseksi sekä havainnollistamiseksi.

Kaupunkisuunnittelu on osa sää- ja ilmastoriskien hallintaa

Ilmastonmuutoksen myötä on varauduttava sekä hitaasti kehittyviin keskimääräisten ilmasto-olojen muutoksiin että sään ääri-ilmiöiden muutoksiin. Suomalaisissa kaupungeissa on varauduttava muun muassa yleistyviin tulviin, helteisiin ja alueesta riippuen liukkauden ja rankkojen lumisateiden lisääntymiseen sekä luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen.

Kaupunkiympäristössä voidaan varautua ilmastonmuutokseen tunnistamalla paikalliset ja alueelliset ilmastoriskit ilmastohavaintojen ja -skenaarioiden avulla. Riskit muodostuvat paikallisista ja alueellisista vaaratekijöistä, haavoittuvuudesta, altistumisesta ja sopeutumiskyvystä.

Koko kaupungin mittakaavassa riskien arvioinnissa tulee ensin määrittää, mitä tai ketä halutaan suojella sekä missä ja miltä vaaratekijöiltä. Kun sää- ja ilmastoriskit on tunnistettu, niiden pohjalta voidaan arvioida ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia kaupunkisuunnittelun eri osa-alueiden näkökulmasta.

Riskien arvioinnin pohjalta voidaan valita ennakoivia sopeutumistoimia, joilla riskejä on mahdollista pienentää. Sää- ja ilmastoriskien hallintaa on tärkeää ylläpitää johdonmukaisesti suunnittelun eri vaiheissa. Tämä edellyttää vahvaa yhteistyötä ja vuorovaikutusta esimerkiksi eri kaavatasojen välillä. [1]

Ilmastokestävä kaupunkisuunnittelu edistää myös hiilineutraalia yhdyskuntarakennetta

Kaupunkien kasvihuonekaasupäästöjen lähteisiin voidaan kaupunkisuunnittelussa vaikuttaa välillisesti edistämällä hiilineutraalia yhdyskuntarakennetta. Suunnittelun avulla voidaan lisätä uusiutuvia energialähteitä ja materiaali- ja energiatehokkuutta, kannustaa kestäviin liikkumistapoihin sekä ylläpitää hiilinieluja ja -varastoja [2]. Päästövähennyksiä voidaan edistää eri kaavatasoilla ja suunnitteluvaiheissa. Kaupunkiympäristön merkittävimpiä päästölähteitä ovat rakentaminen, energiankäyttö ja liikenne.

Kaupunkisuunnittelun rooli hiilinielujen ja -varastojen ylläpitämisessä on keskeinen. Kaupunkiympäristössä hiilinieluja voidaan vahvistaa ohjaamalla alueiden käyttötarkoitusta ja rakentamisen sijoittumista, mikä edellyttää tiedonkulkua eri suunnittelutasoilla. Hiilinieluja ja ekosysteemipalveluita voidaan vahvistaa välttämällä uusien luontoalueiden ottoa rakennuskäyttöön.

Uudis- ja korjausrakentaminen tulee kohdistaa olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisälle taajamiin, jolloin se voi tukea jo rakennettujen alueiden infrastruktuuria ja palveluntarjontaa [3]. Liian tiivistä rakennetta tulee kuitenkin välttää, jotta se ei vaikuttaisi kielteisesti viihtyvyyteen ja kokonaiskestävyyteen, voimistaisi lämpösaarekeilmiötä tai vaikeuttaisi tulvien hallintaa.

Kaupungin tai kunnan hiilivaraston kokoon vaikuttaa etenkin metsien määrä [4]. Hiilensidontaa tukee erilaisten viheralueiden elinvoimaisuus. Olemassa olevia hiilivarastoja voidaan ylläpitää hoitamalla metsiä, peltoja, puistoja ja muita viheralueita sekä viherelementtejä niin, että niiden kyky sitoa hiiltä säilyy mahdollisimman tehokkaana [5]. Hiilen varastoinnissa voidaan hyödyntää myös uusia innovaatioita, kuten biohiiltä. Se edistää maaperän kasvuolosuhteita ja rakennetta, mikä voi tukea esimerkiksi puuston kasvuolosuhteita ja hulevesien hallintaa.

Kaupunkisuunnittelussa ilmastovaikutusten arviointiin voidaan käyttää useita eri menetelmiä. Päästölaskennalla voidaan selvittää kaavoituksen ja rakentamisen vaikutuksia kasvihuonekaasujen päästölähteisiin sekä hiilivarastoihin ja -nieluihin. Ilmastopäästöjen lisäksi arvioinneissa voidaan ottaa huomioon myös muita osa-alueita, kuten vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja mahdollisuuksia kestävien liikkumismuotojen hyödyntämiseen.

Suunnittelulla voidaan edistää vähähiilisiä energiaratkaisuja ja pienentää rakennusten hiilijalanjälkeä

Tiiviillä yhdyskuntarakenteella voidaan edistää kaupungin vähähiilisiä energiaratkaisuja. Kaavatasolla on tärkeää muuntojoustavuus, jotta energiajärjestelmän kehittämistä voidaan jatkaa tulevaisuudessa siten, että se mahdollistaa uusia energiaratkaisuja. Kaavoituksen jälkeisissä vaiheissa voidaan puolestaan vaikuttaa energiaratkaisuihin yksityiskohtaisemmalla tasolla.

Suunnittelun eri tasoilla voidaan vaikuttaa rakennusten hiilijalanjälkeen eli niiden elinkaaren ajalta muodostuviin kasvihuonekaasupäästöihin. Rakennusten suunnittelulla ja sijoittelulla voidaan vähentää energiankulutusta ja lisätä aurinkoenergian tuotantoedellytyksiä [6]. Rakennuksen elinkaarta voidaan pidentää myös muuttamalla sen käyttötarkoitusta [7].

Hiilijalanjälkeen vaikuttavat myös rakennusmateriaalit. Korjausrakentamisella rakennuksen hiilijalanjälki jää yleensä pienemmäksi verrattuna siihen, jos rakennus puretaan ja tilalle rakennetaan kokonaan uusi [8].

Uusiutuvaa energiaa ja hukkalämmön käyttöä voidaan edistää suunnittelun eri tasoilla. Maalämmön, tuulivoiman ja aurinkoenergian käyttöönotto edellyttää ennakointia ja tilavarauksia kaavoituksessa.

Hukkalämmön käyttöönottoa voidaan edistää tunnistamalla hukkalämmön lähteitä. Hajautettu, polttoon perustamaton energiajärjestelmä vähentää kaukolämmön päästöjä mutta tarvitsee kulutus- ja tuotantojoustoa.

Ilmastokestävää ja vähähiilistä liikkumista edistetään kaupunkisuunnittelun eri tasoilla

Kaavoituksella voidaan myös edistää ilmastokestävää liikkumista. Ilmastokestävällä liikkumisella tarkoitetaan vähäpäästöisiä kulkutapoja ja käytäntöjä, joiden ympäristövaikutukset ovat pienet ja jotka ovat taloudellisia, turvallisia ja terveyttä edistäviä.

Suunnitteluratkaisut vaikuttavat siihen, miten toiminnot sijoittuvat ja liikkumis- ja kuljetustarpeet muodostuvat. Nämä vaikuttavat yhdyskuntarakenteen tiiviyteen ja sitä kautta liikenteen päästöihin. [9] Tiivis, eri toimintoja sekoittava maankäyttö luo pohjan ilmastokestävälle liikkumiselle ja mahdollistaa matkojen pysymisen lyhyinä [10], [11].

Elävää ja viihtyisää kaupunkitilaa tukee suunnitteluperiaate, jonka mukaan tärkeimmät palvelut ja määränpäät ovat saavutettavissa kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä. Samalla ehkäistään melua ja ilmansaasteita, mikä vaikuttaa myönteisesti asukkaiden terveyteen. [12], [13]. Suunnittelun tukena voidaan käyttää saavutettavuusanalyysejä ja liikenne-ennusteita [6].

Vähähiilisiä liikkumistapoja voidaan edistää kokonaisvaltaisin toimin, joissa korostuvat saavutettavuus, sujuvuus ja turvallisuus. Kävelyä edistävät viihtyisät ja sujuvat reitit, ja toimivilla pyöräreiteillä pyöräliikenne on erotettu kävelystä. Ilmastokestäviä liikennemuotoja voidaan edistää myös rajoittamalla ja kohdistamalla henkilöautojen pysäköintiä. Pyörän käyttöön kannustaa laadukas pyöräpysäköinti, joka sijaitsee lähellä palveluita ja joukkoliikenteen solmukohdissa.

Kiertotalous vähentää luonnonvarojen käyttöä ja kasvihuonekaasupäästöjä

Kaupunkisuunnittelussa kiertotalous auttaa välttämään neitseellisten raaka-aineiden ja uuden maa-alan käyttöönottoa [14]. Tämä vähentää myös kasvihuonekaasupäästöjä [15].

Kaavoituksessa tulee miettiä materiaalien kiertoa ja käyttöä. Perusta kiertotaloudelle luodaan usein yleiskaavassa ja sen tilavarauksilla. Ne varmistavat osaltaan, että erilaisten materiaalien kierrätys, välivarastointi ja jätemateriaalit sekä tuotannon sivuvirrat voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. [3]

Kiertotaloutta edistetään myös suunnitteluyhteistyöllä. Keskeistä on sitouttaa kiertotalouden toimintamallien toteutukseen alueen eri toimijat, kuten yritykset ja asukkaat. Lisäksi kunta voi edellyttää kiertotalousperiaatteiden noudattamista kaavamääräyksissä ja tontinluovutusehdoissa. [14] Kunta voi kaavoituksen ratkaisuja ohjaamalla ja kehittämällä luoda edellytyksiä esimerkiksi ylijäämämateriaalien ja jätteiden kierrättämiseksi [3].

Kiertotaloutta edistävän kaupunkisuunnittelun tavoitteena on vähentää elinkaarisia hiilidioksidipäästöjä rakentamisen eri vaiheissa [16]. Rakennuksen kokonaispäästöihin vaikuttaa sen toteutunut käyttöikä. Muuntojoustavuus vähentää tarvetta purkaa rakennuksia. Kiertotalouden toteutumista edistetään muun muassa tontinluovutusehtojen avulla [17].

Luontopohjaiset ratkaisut tarjoavat monia hyötyjä

Kaupunkisuunnittelussa voidaan hyödyntää lukuisia luontopohjaisia ratkaisuja, jotka jäljittelevät luonnon omia prosesseja. Luontopohjaiset ratkaisut perustuvat ekosysteemipalveluihin, ja niissä hyödynnetään etenkin sini-viherrakenteita. Kaavoituksessa siniviherrakenteiden toteutusta voidaan edistää esimerkiksi yleispiirteisillä katu- ja viheralueiden kehittämissuunnitelmilla.

Luontopohjaiset ratkaisut tuottavat monia hyötyjä, ja niiden suunnittelussa tarvitaan monialaista osaamista [18]. Esimerkiksi viheralueet mahdollistavat moninaisia sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia ekosysteemipalveluita. Samalla ne hillitsevät ilmastonmuutosta sitomalla ja varastoimalla hiilidioksidia sekä edistävät sopeutumista sää- ja ilmastoriskeihin. [19]

Luontopohjaiset ratkaisut tarjoavat vaihtoehtoja tavanomaiselle harmaalle infrastruktuurille alueidenkäytön suunnittelussa, kaavoituksessa ja rakentamisessa. Sitoutuminen luontopohjaisiin ratkaisuihin strategisella tasolla luo edellytyksiä myös investoinneille. [20]

Kaupunkisuunnittelussa ekosysteemipalvelujen ottamista huomioon kaupunkisuunnittelussa helpottaa viherkerroin. Alueellinen viherkerroin soveltuu yleispiirteiseen suunnitteluun [21] ja kortteli- ja tonttipohjaiset viherkertoimet yksityiskohtaisempaan pihasuunnitteluun. Viherkertoimen käyttö tukee luontopohjaisten ratkaisujen edistämistä. Viherkertoimen käyttöä voidaan edellyttää asemakaavassa, ja sitä voidaan myös edistää tontinluovutusehdoissa.

Lämpösaarekeilmiötä voidaan lieventää esimerkiksi väljällä kaupunkirakenteella

Kaupunkien laajeneminen ja tiivistyminen voimistavat kaupunkien lämpösaarekeilmiöitä. Lämpösaarekeilmiössä kaupungin keskustassa on korkeampi lämpötila kuin sitä ympäröivillä alueilla. Lämpösaareke syntyy rakennusten, liikenteen ja teollisuuden tuottamasta hukkalämmöstä sekä kaupungin rakenteisiin varastoituneen auringonsäteilyn vapautumisesta lämpönä. [22], [23] Ilmiö vahvistaa ilmastonmuutoksen myötä yleistyvää altistumista kuumarasitukselle ja lisää kuumuuteen liittyviä terveysriskejä.

Kaupunkisuunnittelussa tulee ottaa huomioon haavoittuvuus ja altistuminen kuumuudelle. Lämpösaarekeilmiön voimakkuutta voidaan lieventää väljemmällä kaupunkirakenteella eli säätelemällä rakennusten korkeuden ja katujen leveyden välistä suhdetta.

Keskeistä on ottaa huomioon myös alueen pinnanmuodot, riittävä kasvillisuus ja sijainti suhteessa vesistöihin. Monimuotoisella siniviherinfrastruktuurilla voidaan tehokkaasti viilentää ja varjostaa kaupunkiympäristöä sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta ja viihtyisyyttä kaupungeissa. Sinivihreää infrastruktuuria ovat esimerkiksi kaupunkipuistot, katupuut, viherkatot ja -seinät sekä luontaiset ja rakennetut vesialueet ja kosteikot.

Rakennusten lämpöolosuhteita parantavina ratkaisuina voidaan käyttää viilentäviä ja heijastavia rakennusmateriaaleja sekä vaaleaa pintaväriä [24], [25], [26]. Näin ehkäistään lämmön varastoitumista rakennuksiin [27]. Kuumarasitusta voidaan lieventää myös vettä läpäisevillä pinnoitteilla. Yhdistettynä kasvillisuuteen läpäisevillä päällysteillä on perinteistä asfalttia parempi lämmönsiirtokyky. Tämä ominaisuus auttaa vähentämään lämpösaarekkeiden muodostumista sekä kosteissa että kuivissa olosuhteissa. [28], [27]

Tulvariskien hallintaa voidaan edistää monipuolisesti kaupunkisuunnittelun eri osa-alueilla

Rakennettu ympäristö on herkkä merivesi-, vesistö- ja hulevesitulville [29]. Ilmastonmuutos muuttaa vesistötulvien rytmiä ja vuodenaikaista ajoitusta sekä vaikuttaa tulvien suuruuteen. Rankkasateiden yleistyminen voi lisätä kaupunkien hulevesitulvien riskiä rakennetuilla alueilla. [30]

Alueidenkäytön suunnittelussa, kaavoituksessa ja rakentamisessa tulisi ottaa huomioon tulvavaara-alueet ja suositukset alimmista rakennuskorkeuksista [31]. Suosimalla luontopohjaisia ratkaisuja voidaan tulvavahinkojen ehkäisemisen lisäksi edistää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta, vesiensuojelua ja tarjota virkistysmahdollisuuksia. [32]Suunnittelun tueksi on saatavilla monipuolisesti tulvatietoja.

Tulvasuojelu- ja hulevesiratkaisuissa voidaan ottaa huomioon useita kestävän kaupunkikehityksen tavoitteita. Rannikkoalueet voivat olla erityisen haavoittuvia tulvariskeille ja eroosiolle [1]. Siksi rantarakentamisessa on otettava huomioon rakennusten sijoittelu ja rakennusmateriaalien kestävyys [33]. Toimivat tulvasuojelu- ja hulevesirakenteet ovat turvallisia, esteettömiä, lisäävät kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuksia virkistäytymiseen.

Hulevesien hallinta perustuu valuma-aluelähtöiseen tarkasteluun [34]. Luontopohjaisilla tulvasuojelu- ja hulevesiratkaisuilla saadaan aikaan moninaisia hyötyjä.

[35]