Keski-Suomi – Päijänteen vaikutuspiirissä

Päijänteeltä Suomenselälle

Keski-Suomen maakunta ulottuu eteläisimmistä kolkistaan Joutsasta ja Luhangasta pohjoiseen Kinnulan ja Pihtiputaan seudulle saakka. Lännestä itään maakunta ulottuu leveimmillään Keuruulta Hankasalmelle. Yleisesti ottaen maakunnan itäinen osa on matalampaa järviseutua ja läntinen osa korkeampaa metsien ja soiden aluetta.

Ilmastollisesti maakunta kuuluu lähes kokonaan eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Ainoastaan Suomenselän karuun vedenjakaja-alueeseen kuuluva maakunnan luoteiskulma kuuluu keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen.

Maakunnan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Jyväskylän lentoaseman sääasema, jonka ilmastoon Päijänne vaikuttaa. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain

Vesistöt vaikuttavat merkittävästi lämpöoloihin

Keski-Suomessa vuoden keskilämpötila on tyypillisesti Päijänteen alueen noin +4,5 ja Suomenselän +3,5 asteen (°C) välillä. Vuoden kylmin kuukausi on yleensä helmikuu, joka on hieman tammikuuta kylmempi. Avoimet vedet lauhduttavat alkutalvea, etenkin jos jäätyminen viivästyy pitkälle tammikuuhun. Esimerkiksi Päijänteen suurin ja syvin selkä, Tehinselkä, jäätyy yleensä viimeisimpänä maassamme. Helmikuun keskilämpötila on tyypillisesti Jämsän seudun vajaan -8 asteen ja Suomenselän vajaan -9 asteen välillä.

Lämpimin kuukausi on tyypillisesti heinäkuu, jonka keskilämpötila on keskimäärin +16 ja +17 asteen välissä. Hellepäiviä Keski-Suomessa esiintyy tyypillisenä kesänä 12–17. Jyväskylässä hellettä on mitattu jopa huhtikuussa, kun 27.4.1921 lämpötila kohosi 25,5 asteeseen. Jakson 1991–2020 aikana koko kesän hallaöiden tyypillinen lukumäärä vaihteli yhdestä kuuteen. Vesien lämmettyä heinäkuista hallaa ei esiinny järvien läheisyydessä, mutta etenkin Suomenselällä sitä on lähes vuosittain.

Eniten sataa maakunnan keskiosassa

Vuotuinen sademäärä on suuressa osassa Keski-Suomen maakuntaa keskimäärin 600–700 millimetriä. Eniten sataa maakunnan keskiosassa, Multian ylämailla ja Toivakan seudulla. Vähäsateisinta seutua on puolestaan Päijänteen ja maakunnan pohjoisosan järvilaaksot.

Maakunnan suurimmat vuotuisen sademäärät ovat olleet yli 950 millimetriä. Pienimmillään vuosisadannat ovat jääneet usealla mittausasemalla alle 400 millimetrin. Vuoden sateisin kuukausi on yleensä heinäkuu 70–80 millimetrin keskimääräisellä sademäärällään. Helmi-, maalis- ja huhtikuussa sataa puolestaan yleensä vähiten, tavanomaisesti 30–35 millimetriä.

Lumisuudessa on suuria eroja

Maakunnan sisällä esiintyy suuria eroja lumisuudessa. Vesistöt, erityisesti syvä Päijänne, hidastavat lumentuloa maakunnan eteläosassa, ja erot keski- ja luoteisosien ylänköseutuihin voivat joinakin talvina muodostua huomattavan suuriksi.

Keskimäärin talven ensilumi saadaan loka-marraskuun vaihteessa. Ylämaille se saapuu aiemmin kuin Päijänteen rantamille. Pysyvä lumipeite saapui jaksolla 1991–2020 keskimäärin marraskuun puolivälin ja lopun välillä. Pysyvän lumipeitteen raja etenee siis vajaassa kahdessa viikossa maakunnan halki. Lauhoina talvina lumentulo saattaa venyä Päijänteen rantaseuduilla aina tammikuun loppuun saakka.

Lunta on maaliskuun alussa keskimäärin 40–50 senttimetriä, vähiten Päijänteen rantamilla ja eniten Multian ylämailla. Suurimmat maakunnassa havaitut lumensyvyydet ovat olleet yli metrin. Keskimäärin pysyvä lumipeite katoaa maakunnan eteläosasta huhtikuun alkupuolella ja ylämailta vasta kuukauden puolivälissä. Lumipeite kestää tavallisesti siis ylämailla noin pari viikkoa kauemmin kuin vesistöjen äärellä.

Talvi on pisin vuodenaika

Myös termiset vuodenajat noudattelevat maakunnan korkeus- ja vesistösuhteita. Syksy saapuu Suomenselän alueelle keskimäärin syyskuun puolivälin tuntumassa ja Jämsän seudulle kuukauden loppupuolella. Talvi alkaa korkeammilla seuduilla marraskuun puolivälissä ja Päijänteen rantamilla reilun kymmenisen päivää myöhemmin.

Kevät koittaa maakunnassa keskimäärin maalis-huhtikuun vaihteessa ja kesä toukokuun puolivälissä. Talven pituus siis vaihtelee maakunnan alueella 120 ja 130 päivän välillä (noin 4 kuukautta) ja kesän pituus on reilut 100 päivää (reilut 3 kuukautta).

Kasvukauden pituus on yli viisi kuukautta

Terminen kasvukausi on Keski-Suomen maakunnan karummilla seuduilla selvästi ilmastoltaan edullisempia seutuja lyhyempi. Edullisilla alueilla kasvukausi alkaa keskimäärin jo huhtikuun loppupuolella mutta pohjoisen karummilla alueilla huhti-toukokuun vaihteessa. Kasvukausi puolestaan päättyy Suomenselän ylämailla lokakuun puolivälissä ja maakunnan eteläosassa lokakuun loppuun mennessä. Kasvukauden pituus on siis keskimäärin 160 päivästä noin 180 päivään (eli viidestä kuuteen kuukautta).

Kasvukauden aikana kertyvä tehoisa lämpösumma oli kaudella 1991–2020 keskimäärin 1100–1300 vuorokausiastetta (°Cvrk). Keskimäärin kasvukauden aikana sataa hieman yli 350 millimetriä.

Keski-Suomen ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Keski-Suomessa kuluvan vuosisadan aikana noin 1,9–5,4 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten marraskuun ja maaliskuun välillä (kuva 2, vasen).

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana 6–15 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea) ja keskimäärin vuodessa sataisi 670–730 mm.

Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta heinä-elokuussa muutos pieni. Sadetta tulisi eniten marras-helmikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4], [5]