Kymenlaakso – Salpausselkä ilmaston jakajana

Rannikolta Salpausselälle

Kymenlaakso rajoittuu etelässä Suomenlahteen, pohjoisessa Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen maakuntiin sekä lännessä Uuteenmaahan. Maakunta kuuluu ilmastollisesti lähes kokonaan eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. Kapea rannikkovyöhyke voidaan kuitenkin erottaa hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen kuuluvaksi.

Kymenlaakso on jaettavissa kolmeen ilmastolliseen alueeseen. Suomenlahden rannikko ja sen saaristo ovat selvästi merellisempää kuin vähävesistöinen sisämaa Salpausselälle asti. Maakunnan pohjoisosassa on jälleen vesistöisempi alue, johon kuuluvat Jaala ja Valkeala. Maakunnan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaana esimerkkiasemana toimii Kouvolan (entinen Anjalankoski) Anjalan sääasema. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Helteitä riittää

Vuoden keskilämpötila on tyypillisesti alueen pohjoisosassa +5 asteen (°C) tienoilla ja kohoaa rannikolle siirryttäessä noin +6 asteeseen. Kylmin kuukausi, varsinkin rannikolla ja saaristossa, on tyypillisesti helmikuu, jolloin kuukauden keskilämpötila vaihtelee rannikon noin -5 asteesta Salpausselän pohjoispuolen noin -6 asteeseen.

Lämpimimmän kuukauden eli heinäkuun keskilämpötila on tyypillisesti sisämaassa +18 astetta. Rannikolla heinä- ja elokuu ovat usein lähes yhtä lämpimiä ja keskilämpötila on tavanomaisesti +17 … +18 asteen tuntumassa. Hellepäiviä esiintyy Salpausselällä keskimäärin jopa 19 kesässä, kun taas saaristossa Kotkan Rankissa jäädään keskimäärin kuuteen hellepäivään. Hellettä mitataan Salpausselän eteläpuolella joskus vielä syyskuussakin.

Halla on Kymenlaaksossa harvinaista keskikesällä, mutta alku- ja loppukesästä voi esiintyä ankaraakin hallaa. Tyypillisesti hallaöitä kesäkuussa 2, heinäkuussa ei yhtään ja elokuussa 1. Rannikolla ja saaristossa yölämpötilat laskevat heinäkuussa ja elokuun alkupuolella vain harvoin alle +5 asteen.

Eniten sataa Salpausselän etelälaidalla

Vuotuinen sademäärä jää rannikolla ja saaristossa tyypillisesti vajaaseen 600 millimetriin mutta kohoaa muualla 600 ja 700 millimetrin välille. Sateisinta on Salpausselän etelälaidalla. Kuivimpina vuosina Kymenlaaksossa sademäärä on jäänyt alle 400 millimetriin, mutta enimmillään vettä on tullut metrin verran. Vuoden kuivin kuukausi on yleensä joko helmi- tai huhtikuu ja varsinkin rannikon tuntumassa silloin tällöin toukokuu. Elokuussa kertyvät yleisesti suurimmat sademäärät, noin 80 millimetriä kuukauden aikana, mutta myös syksyisin rannikon ja saariston sadesummat yltävät lähelle vastaavia lukemia.

Lumiolot vaihtelevat suuresti

Lumiolosuhteet vaihtelevat suuresti rannikon ja sisämaan välillä. Ensilumi saadaan Salpausselällä keskimäärin marraskuussa, mutta Suomenlahden saaristossa vasta marraskuun puolivälin jälkeen. Tavanomaisesti pysyvä lumi saadaan sisämaassa marraskuun lopulla, mutta rannikolla ja saaristossa vasta joulun jälkeen, eli eroa syntyy lähes kuukausi noin 60 kilometrin matkalla siirryttäessä Salpausselältä saaristoon. Talven suurin lumensyvyys vaihtelee keskimäärin saariston noin 30 senttimetristä Utin seudun reiluun 50 senttimetriin. Lumisina talvina lunta voi kertyä Salpausselälle ja jopa lähelle rannikkoa Haminan itäpuolelle noin metrin verran.

Yksittäisinä vuosina erot rannikon ja Salpausselän välillä voivat kasvaa hyvinkin suuriksi. Etelätuulten vallitessa talvisateet lisääntyvät siirryttäessä rannikolta sisämaahan. Lauhoina talvina lounaistuulten vallitessa meri pysyy pitkään sulana, ja tällöin lumen tulo rannikolla ja saaristossa voi siirtyä pitkälle tammikuuhun. Tällaisessa tapauksessa lumi voi pysyä maassa rannikolla vain noin kuukauden päivät. Toisaalta jos alkutalvesta sulan meren yli virtaa kylmää ilmaa kaakosta tai idästä, voi rannikolla tulla runsaastikin lunta.

Keväällä yhtenäinen lumipeite katoaa huhtikuun tienoilla. Keskimäärin lumipeitekauden kesto on rannikon reilusta 100 päivästä Utin seudun noin 135 päivään (eli noin 3–4,5 kuukautta).

Rannikon ja sisämaan erot korostuvat vuodenajoissa

Erot rannikon ja sisämaan välillä näkyvät etenkin talven tulossa. Terminen syksy saapuu maakunnan pohjoisimpaan osaan keskimäärin syyskuun loppupuolella, rannikolle ja saaristoon lokakuussa. Talvi alkaa sisämaassa marraskuun loppupuolella ja saaristossa joulukuussa. Talven kesto vaihtelee saariston noin 100 päivästä maakunnan pohjoisosan osan noin 120 päivään (eli noin 3–4 kuukautta).

Kevät alkaa kaikkialla tyypillisesti melko samanaikaisesti maaliskuun puolivälin tienoilla. Kesä puolestaan alkaa keskimäärin toukokuun alkupuolella, saaristossa hieman myöhemmin. Kesä kestää noin 120–130 päivää (4 kuukautta).

Kuivuus kiusaa rannikkoa ja saaristoa

Terminen kasvukausi alkaa keskimäärin huhtikuun viimeisellä viikolla ja saaristossa noin viikkoa myöhemmin. Kasvukausi päättyy Salpausselän pohjoispuolella tavanomaisesti lokakuun puolivälissä, mutta rannikolla ja saaristossa se jatkuu kuukauden loppuun. Kasvukauden pituus on siis keskimäärin 165–185 vuorokautta eli 5–6 kuukautta.

Tehoisa lämpösumma asettuu tavallisesti 1400 ja 1500 vuorokausiasteen (°Cvrk) välille. Suotuisina kesinä se yltää yli 1500 vuorokausiasteen ja jää epäsuotuisina alle 1100 vuorokausiasteen. Kasvukauden sadeoloissa esiintyy suurta vaihtelua, ja erityisesti rannikolla ja saaristossa kärsitään ajoittain kuivuudesta. Tyypillisesti kasvukauden sademäärä on noin 350–400 millimetriä.

Kymenlaakson ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Kymenlaaksossa kuluvan vuosisadan aikana noin 1,7–5,2 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten marraskuun ja maaliskuun välillä (kuva 2, vasen).

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana mennessä 5–15 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea). Keskimäärin vuodessa sataisi 700–800 mm. Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta heinä-elokuussa muutos pieni tai vähenevä. Sadetta tulisi eniten marras-tammikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4], [5]