Metsät ja puistot – Hillintä
Kuntien omistamilla virkistys-, ulkoilu- ja retkeilymetsillä ja puistoilla on ilmastonmuutoksen hillinnässä useita rooleja, jotka tulisi ottaa huomioon metsien hoitosuunnitelmien laadinnassa.
Metsät sitovat hiiltä puustoon ja maaperään
Virkistys- ja ulkoilukäytössä tyypillisesti olevissa vanhoissa metsissä on kasviainekseen ja maaperään sidottuna huomattavan suuri ja pitkäaikainen hiilivarasto. Metsien hoidossa onkin olennaista huolehtia näistä hiilivarastoista pitämällä hakkuut mahdollisimman vähäisinä sekä jättämällä kuolleet puut metsään. Samanaikaisesti on kuitenkin syytä seurata puuston harvennustarvetta, jotta liika varjoisuus ei pääse heikentämään puiden kasvua. Kaatuneista puista mahdollisesti kehittyvää riskiä metsähyönteistuhojen käynnistymiselle on myös syytä tarkkailla.
Vanhojen metsien muuttamista muuhun käyttöön tulee välttää. Puihin ja niiden juuriin on sitoutunut noin 10 kg hiiltä neliömetrillä. Metsän hakkaaminen esim. asutuksen tai pellon tieltä yhden hehtaarin alueelta pienentää hiilivarastoa 100 tonnilla, mikä vastaa noin 370 tonnin hiilidioksidipäästöjä. Tämä puolestaan vastaa noin kolmenkymmenen suomalaisen vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä.
Metsien virkistyskäyttö vähentää päästöjä välillisesti
Metsät ja puistot voivat myös välillisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä toimimalla virkistysalueena, jonne kuntalaiset suuntaavat vapaa-ajan viettoon energiaa kuluttavampien harrastusten, kuten sisäliikunnan tai sähköisten medioiden käytön ääreltä. Kuntalaisten tarpeiden ja toiveiden kuuleminen auttaa vetovoimaisten alueiden suunnittelussa.
Hyväkuntoiset, turvalliset ja muuhun katu- ja polkuverkostoon luontevasti kytkeytyvät kevyen liikenteen väylät metsissä ja puistoissa myös edistävät kävelyä, lenkkeilyä ja pyöräilyä. Metsistä saatavat marjat ja sienet samoin kuin viljelypalstojen vihannekset ja hedelmät ovat lähellä tuotettua kasvisruokaa ja voivat vähentää kuntalaisten ruokavaliosta aiheutuvia päästöjä.
Lähteinä , ,
Tarkistuslista
Hiilinieluista huolehtiminen: Onko kunnan omistamille virkistys-, ulkoilu- ja retkeilymetsille tehty hoitosuunnitelmia? Onko suunnitelmissa arvioitu hoidon merkitystä metsien hiilitaseeseen?
Kunnan metsien hoitosuunnitelmien laatiminen ja niiden päivittäminen
Vahvuudet, puoltavat tekijät |
Heikkoudet, epävarmuudet |
Kustannukset, talousvaikutukset |
Kunnan metsien hiilitaseen selvittäminen konkretisoi päättäjille metsien roolia ilmastonmuutoksessa. |
Suunnitelmien toteutumista tulee seurata ja toteutusohjelmat päivittää systemaattisesti, muuten niiden hyödyt voivat jäädä saavuttamatta. |
+ Metsien ilmastonmuutoksen hillintämahdollisuuksien (hiilinielujen) käyttäminen on kustannustehokas tapa kunnan/kunnalle asetettujen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamisessa. |
Metsien hoitotoimenpiteet voidaan suunnitella ilmastonmuutosta hillitseviksi. |
Hakkuiden välttäminen voi johtaa metsän varjoisuuden lisääntymiseen ja puiden kasvun hidastumiseen. |
+ Työllistää paikallisia yrittäjiä virkistysalueiden palvelujen järjestäjinä. |
Hakkuiden välttäminen sekä kuolleiden puiden jättäminen metsään kasvattaa kasvillisuuden ja maaperän hiilivarastoa. |
Kuolleiden ja kaatuneiden puiden jättäminen metsään voi aiheuttaa riskin metsähyönteistuhojen kehittymiselle.
Metsien hyönteistilannetta ja varjoisuutta tulee tarkkailla säännöllisesti.
|
+ Kunnan matkailutulot lisääntyvät, kun kuntalaiset retkeilevät oman kunnan alueella sen sijaan, että matkustavat muualle. Lisäksi hyvät virkistymismahdollisuudet saattavat houkutella matkailijoita muistakin kunnista. |
Kuntalaisten toiveiden huomioonottaminen suunnitelmissa lisää metsien ulkoilu-, retkeily- ja muuta virkistyskäyttöä. |
Henkilöautoliikenne voi lisääntyä, jos virkistysmetsät eivät ole kävely- tai pyöräilyetäisyydellä. Julkisen liikenteen järjestämistarvetta tulee seurata. |
- Virkistyskäytön mahdollistavan liikkumisväylästön ja palvelupisteiden rakentaminen ja ylläpito tuo kustannuksia. |
Metsien virkistyskäyttö voi vähentää enemmän päästöjä tuottavaa vapaa-ajantoimintaa. |
|
|
Hyvälaatuinen kevytliikenneväylästö kuntien metsissä edistää kävelyä ja pyöräilyä autoilun sijaan. |
|
|
Marjastuksen ja sienestyksen lisääntymisellä voi olla ruoantuotannon ja ruokailun kasvihuonekaasupäästöjä vähentävä vaikutus. |
|
|
Kuntalaisten kuulemistilaisuudet voivat toimia kuntalaisten ilmastonmuutostietoisuutta yleisesti lisäävästi. |
|
|