Passiivisessa rakentamisessa heijastavat pinnat lieventävät lämpösaarekeilmiötä

Suunnitteluratkaisun kuvaus

Passiivisessa rakentamisessa kiinnitetään huomiota pintojen ja materiaalien lämmön varastoimiseen. Ratkaisuja voivat olla esimerkiksi heijastavat ja vaaleat pinnat, jotka sitovat lämpöä vähemmän kuin esimerkiksi tiili, asfaltti tai betoni. Heijastavien ja lämpöä vähemmän varaavien pintojen ja materiaalien merkitys korostuu tiiviisti rakennetuilla ja vähätuulisilla alueilla, joilla ilma ei vaihdu ja joilla on rajoitetusti viilentävää viherinfrastruktuuria.

Tasaiset alueet ja etelänpuoleiset rinteet ovat parhaat rakennuspaikat passiivitaloille. Toisaalta, koska passiivitalojen energiatehokkuus perustuu häviöiden minimointiin, niitä pitäisi kuitenkin rakentaa juuri pohjoisen puoleisille rakennuspaikoille.

Asuin- ja toimistorakennuksien passiivisessa rakentamisessa minimoidaan rakennusten lämmityksen ja valaistuksen energiankulutus ja päästöt hyödyntämällä aurinkoenergiasta (kuva 1) ja asumisesta koituvaa lämpöä. Esimerkiksi ikkunoiden, seinien ja lattian aurinkolämmön keräämisen ja varastoimisen voi minimoida kesäisin ja maksimoida talvisin ilman ylimääräisen laitteiston käyttöä. Näin hukkalämpöä hyödynnetään niin sanotusti passiivisesti.

Kuumuuteen voi rakennuksissa varautua käyttämällä passiivisilla aurinkosuojia, kuten ulkoisia kaihtimia ja aurinkosuojakalvoja, jotka vähentävät sisätilojen kuumentumista. Samaten tuulettamalla ja läpivedolla on mahdollista viilentää asuntoa ulkolämpötilan laskiessa. Vaaleat pinnat heijastavat valoa tummia enemmän. Myös ikkunoiden ulkopinnalle on mahdollista asentaa heijastavia kalvoja tai kaihtimia, jotka pienentävät rakennuksen viilennystarvetta. Passiivisia ratkaisuja voi hyödyntää niin uusissa rakennuksissa kuin vanhojen rakennusten kunnostamisessa.

Mitä ratkaisulla saavutetaan?

Heijastavat ja lämpöä heikosti varaavat pinnat auttavat ehkäisemään lämpösaarekeilmiötä ja viilentävät aluetta. Hyötyjä koituu niin alueella asuville, oleskeleville kuin työskenteleville. Aurinkosuojan lisääminen vähentää pintojen kuumentumista ja tarjoaa suojaa myös alueella liikkuville.

Asuin- ja toimistorakennuksissa passiivisella rakentamisella voi vähentää energian kulutusta ja samalla parantaa asuntojen mukavuutta ja asukkaiden hyvinvointia. Tarkoitus on minimoida lämmitykseen ja viilennykseen kuluva energia ja maksimoida uusiutuvan energian osuus rakennuksen käyttöenergiasta. Kesällä etenkin pitkittyneen aurinkoisen hellejakson aikana öisin sisälämpötila voi kohota rakennuksissa niin korkeaksi, että siitä koituu terveydellisiä haittoja. Silloin passiivinen suojaus vähentää viilentävän ilmastoinnin tarvetta, joskaan siltä ei vältytä täysin. Mahdollisuus asunnon tuulettamiseen auttaa viilentämisessä.

Toimistoissa ja muissa työtiloissa lämpösaarekeilmiön ehkäisy voi parantaa työtehoa. Nousevat energiatehokkuuden vaatimukset voivat nostaa passiivitalojen jälleenmyyntiarvoa.

Tarkistuslista

• Asuinalueen rakennusten sijoittelu vaikuttaa energiatarpeeseen.
• Huomioi asuinalueen tiiviys, yhdyskuntarakenne, suunnittelualueen tarkka arviointi sen energiavaikutusten suhteen, rakennusten sijainti ja suuntaus tonteilla sekä rakennusten sijoittaminen siten, että ne eivät varjosta toisiaan.
• Tarkempi suunnittelu: rakennuksen muoto eli ulkovaipan pinta-alan ja rakennuksen tilavuuden suhde pienentää lämpöhäviöitä.
• Huomioi energiatehokkaassa talossa aurinkoenergian tarve vs. saanti (mahd. ylilämpö) ja jäähdytys kesäisin.

Mahdolliset ristiriidat toteutuksessa

Passiivinen rakentaminen ei yksin riitä kuumuudelta suojautumiseen tulevaisuuden ilmastossa. Sen lisäksi tarvitaan kaupungeissa lisätoimia ja rakennuksissa talotekniikkaa. Passiivinen rakentaminen voi olla tavanomaista rakentamista kalliimpaa ja haastavampaa. Etenkin rakenteiden kosteustekniset ominaisuudet ja kuivumiskyky tulee huomioida käytettäessä paksuja eristeitä. Ongelmaan saattaa vaikuttaa myös ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä ilman kosteus Suomessa [1].

[2], [3]