Pohjois-Savo – järvilaaksot vaikuttavat ilmastoon

Kallaveden laaksosta Karjalanselälle

Pohjois-Savo kuuluu pääosin eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen eli vaahteran ja lehmuksen vyöhykkeeseen ja on tyypillistä vesistöjen rikkomaa Järvi-Suomea. Merkittävin vesistöalue on pitkänomainen Kallaveden laakso, joka ulottuu Varkauden seudulta aina Iisalmen pohjoispuolelle. Lännempänä ilmastoon vaikuttavat Konneveden ja Nilakan laaksot. Nämä vesistöt toimivat ilmastoa lämmittävänä tekijänä nostamalla erityisesti yölämpötiloja kesäisin ja syksyisin sekä pidentämällä kasvukautta.

Maakunnan koillis- ja pohjoisosien vaara-alueet kuuluvat puolestaan keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Näillä korkeammilla vedenjakaja-alueilla, joista käytetään myös nimitystä Karjalanselkä ja Maanselkä, korostuvat ilmaston mantereisemmat piirteet.

Maakunnan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Kallaveden laaksossa sijaitseva Maaningan sääasema. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Vesistöjen läheisyys pitää hallan poissa

Vuoden keskilämpötila on Pohjois-Savon maakunnan alueella keskimäärin +2 ja +4 asteen (°C) välillä laskien melko tasaisesti lounaasta koilliseen. Vuoden kylmin kuukausi on tyypillisesti tammi- tai helmikuu, jolloin keskilämpötila on keskimäärin koillis- ja pohjoisosien vedenjakajaseutujen -10 asteen ja lounaisimman osan -9 asteen välillä.

Lämpimimmän kuukauden, heinäkuun, keskilämpötila on keskimäärin +17 astetta. Viileintä on vedenjakajaseuduilla ja lämpimintä Kallaveden laakson eteläosassa. Hellepäiviä oli jakson 1991–2020 aikana keskimäärin 10–13 kesässä, Vieremällä kuitenkin vain kahdeksan. Syyskuussakin hellettä on esiintynyt muutamana vuotena.

Hallaa kesä-elokuussa on maakunnan lounaisosassa tyypillisesti kahdeksana yönä, muualla vesistöjen läheisyys pitää hallayöt harvalukuisina. Kesäaikaan kylmäksi havaintopaikaksi on osoittautunut Vesanto, jossa lämpötila on painunut kaikkina muina kuukausina pakkasen puolelle paitsi heinäkuussa.

Karjalanselkä vaikuttaa sateisiin

Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on laajalti Pohjois-Savon maakunnassa 550–650 millimetriä, korkeilla seuduilla kuitenkin noin 700 millimetriä. Karjalanselällä siis sataa noin 25 % enemmän kuin tasaisemmilla seuduilla. Voimakkaimmin Karjalanselän vaikutus sademäärissä tuntuu talviaikaan ja erityisesti lounaistuulien vallitessa. Harvinaisemmilla pohjoisen ja idän välisillä tuulilla vaarajonon länsipuolella sataa tavanomaista vähemmän.

Maakunnan alueella vuotuinen sademäärä ylittää vain harvoin 900 millimetriä. Kuivimpina vuosina sademäärät voivat jäädä hieman alle 400 millimetrin.

Vuoden sateisin kuukausi on yleensä heinäkuu, jolloin sataa keskimäärin yli 90 millimetriä. Helmi-huhtikuussa kuukauden sademäärä jää puolestaan tavanomaisesti 30–35 millimetriin.

Lumisia vaaraseutuja

Lumipeite saadaan Pohjois-Savon maakunnan koillis- ja pohjoisosien vedenjakajaseuduille noin 1,5 viikkoa maakunnan lounaisosaa aiemmin. Tyypillisesti ensilumi sataa vedenjakajaseuduilla lokakuun lopussa ja muualla hieman tämän jälkeen. Pysyvä lumipeite saapui jaksolla 1991–2020 keskimäärin marraskuun lopussa. Kallaveden laaksossa pysyvän lumipeitteen tulo voi joskus venyä tammikuun puolelle.

Lumisinta seutua on Kaavin Sivakkavaaralta Rautavaaran ja Sonkajärven itäosien yli Vieremälle ulottuva alue, missä lumipeitteen paksuus on maaliskuun puolivälissä keskimäärin 60–80 senttimetriä. Samaan aikaan maakunnan lounaisosassa jäädään 50 senttimetrin vaiheille.

Kallaveden laaksosta yhtenäinen lumipeite katoaa keskimäärin huhtikuun puolivälissä. Ero lumipeitteen katoamisessa eteläisen Kallaveden rantamien ja koillisten vaara-alueiden välillä on vajaat kaksi viikkoa. Näin ollen lumipeitekausi kestää esimerkiksi Kuopion seudulla reilut neljä kuukautta ja korkeammilla vaaraseuduilla yli viisi kuukautta.

Karjalanselällä talvi kestää pidempään

Pohjois-Savossa termisten vuodenaikojen muutosten ajankohdissa on eroa suurten järvilaaksojen ja korkeampien vedenjakaja-alueiden välillä. Keskimäärin syksy saapuu Ylä-Savoon syyskuun puolivälissä ja muualle kuukauden loppupuolella. Eteläisen Kallaveden rantamille syksy tulee viimeisenä. Talvi alkaa maakunnan pohjois- ja koillisosissa keskimäärin marraskuun alkupuolella ja lounaisosassa marraskuun puolivälin jälkeen.

Kevät koittaa maakunnan eteläosassa keskimäärin maalis-huhtikuun vaihteessa ja pohjoisosassa vajaata viikkoa myöhemmin. Kesä taas alkaa laajalti toukokuun puolivälissä.

Kasvukausi on pisin lounaassa

Myös kasvukauden keskimääräinen pituus vaihtelee maakunnan sisällä siten, että se on Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajojen tuntumassa noin 155 vuorokautta (5 kuukautta) ja lounaisimmassa osassa noin 180 vuorokautta (6 kuukautta). Kasvukausi alkaa Kallaveden laaksossa tavallisesti huhtikuun loppupuolella ja Karjalanselällä toukokuun alkupäivinä. Kasvukausi päättyy maakunnan pohjoisosassa lokakuun puolivälissä ja etelässäkin lokakuun loppupuolella.

Kasvukauden aikana keskimäärin kertyvä tehoisa lämpösumma on suurimmassa osassa maakuntaa 1200–1350 vuorokausiastetta (°Cvrk). Ylämailla summa jää noin 1200 vuorokausiasteeseen ja nousee eteläisen Kallaveden äärellä yli 1400 vuorokausiasteen.

Kasvukauden aikana kertyvä sademäärä on tyypillisesti noin 350 millimetriä. Kosteimpina kasvukausina sadesumma on ollut yli 500 millimetriä ja kuivimpina 200 millimetriä tai jopa sen alle.

Pohjois-Savon ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Pohjois-Savossa kuluvan vuosisadan aikana noin 1,9–5,5 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten marraskuun ja maaliskuun välillä (kuva 2, vasen).

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana 6–16 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea). Keskimäärin vuodessa sataisi 680–750 mm. Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta elokuussa muutos on pieni. Sadetta tulisi eniten marras-helmikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4], [5]