Pohjois-Suomi – kala-alueena Lapin ja eteläisempien maakuntien välimuoto
Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan vesissä elää monipuolinen kalalajisto, jota hyödyntävät niin paikalliset asukkaat kuin matkailijatkin. Ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa lajiston koostumukseen.
Monipuolinen kalasto
Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla tarttuu kalastajien pyydyksiin suurinta osaa Suomessa kalastetuista kalalajeista. Usean lajin levinneisyys ei kuitenkaan ole yhtä kattava eivätkä saalismäärät yhtä suuria kuin joissakin eteläisemmissä maakunnissa. Toisaalta esimerkiksi lohikaloista harjusta ja siikaa nostetaan alueelta ruokapöytiin enemmän kuin monilla seuduilla maan eteläosissa. [1] [2] [3]
Kuva. Siiankalastus onnistuu verkoilla talvellakin.
© Riku Lumiaro
Alueen suurimmasta järvestä Oulunjärvestä kalastetaan muikkua, ahventa, siikaa, haukea, taimenta, kuhaa ja kuoretta [4] [5]. Kalastus on ympärivuotista, talvisin muun muassa talviverkkopyyntiä [4]. Merellä tärkeimmät saalislajit ovat ahven ja siika, ammatikseen kalastavilla lisäksi myös silakka, muikku ja merilohi [1] [6]. Sisävesien ruokakalan tuotannossa Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa ovat kasvatetun kalan massana laskettuna maan ykkösalue [7].
Lisää lämpöä ja ravinteita?
Ilmastonmuutos nostanee Pohjois-Suomessa ilman ja vesien lämpötiloja [8] [9]. Korkeammat lämpötilat voivat tarkoittaa myös jääpeitekauden lyhenemistä ja jääpeitteen heikkenemistä. Perinteisiä talvikalastusmenetelmiä voi tulevaisuudessa käyttää yhä harvemmin, kun jääpeitteinen kausi lyhenee. Sulan kauden kalastustavat, kuten troolaus ja uistinkalastus, olisivat sen sijaan käytettävissä nykyistä pidempään syksyllä ja keväällä. Kaloista lohikalat, kuten siika, tarvitsevat viileää vettä onnistuakseen kudussaan. Lämpötilojen nouseminen saattaa heikentää niiden luontaista poikastuotantoa ja lisätä niiden riippuvuutta istutuksista [10] [11]. Kalankasvatuslaitoksissa ja luonnonravintolammikoissa kohoavat veden lämpötilat voivat aiheuttaa hapen puutetta ja tautiepidemioiden yleistymistä. Toisaalta kalojen kasvu voi nopeutua ja laitosten tuotanto kasvaa [10] [12].
Toinen ilmastonmuutoksen todennäköinen vaikutus on rehevöittävien valumien kasvu maalta järviin ja Pohjanlahteen [13]. Vesien lämpeneminen ja rehevöityminen saattavat parantaa alueella jo elävien särkikalojen, kuten lahnan ja särjen [3] elinoloja. Erityisen herkkiä rehevöitymiselle ovat matalat järvet. Särkikalojen osuuden kasvaminen alueen kalansaaliista laskisi saaliin arvoa [10]. Muista kaloista lämpenemisestä hyötyjiin lukeutunee suosittu ruokakala kuha, jota ainakaan lievä rehevöityminen ei juuri haittaa [14]. Uusien lajien luonnonmukainen leviäminen Etelä-Suomesta ei sen sijaan ole yhtä todennäköistä tai nopeaa, koska vesistömme eivät aina tarjoa kalalajille helppoa vesitietä leviämisreitiksi [10].