Sujuvat ja turvalliset reitit lisäävät joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuutta

Henkilöautoilua rajoittamalla voidaan edistää ilmastokestäviä liikkumismuotoja

Ilmastonäkökulmasta liikkumisen suunnittelun olennaiseksi tekijäksi nousee henkilöautoilun osuuden vähentäminen ja vähäpäästöisten kulkumuotojen (kävely, pyöräily ja joukkoliikenne) mahdollisimman suuri osuus liikenteestä. Vaikka henkilöautoliikenne sähköistyy, liikenteen kokonaiskestävyyden kannalta on tärkeää pienentää henkilöautojen osuutta kulkumuotona. Ajoneuvojen sähköistyminen ei vähennä henkilöautojen katupöly- ja rengasmeluvaikutuksia, pienennä henkilöautojen viemää katutilaa, lisää lihasvoimin liikkumista tai paranna tienkäyttäjien turvallisuutta.

Henkilöautoliikenteelle varattava katutila ja kaistakapasiteetin määrä vaikuttavat henkilöautoilun määrään. Kaistakapasiteetin lisääminen sujuvoittaa henkilöautoilua lyhyellä tähtäimellä ja samalla vaikeuttaa muiden liikennemuotojen edistämistä. Toisaalta henkilöautoilu vähenee, jos henkilöautoille varattua kaistakapasiteettia vähennetään ja autoilulle on tarjolla muita liikkumisen vaihtoehtoja. [1]

Mikäli liikennesuunnittelu perustuu ruuhkahuippujen henkilöautomääriin ja katutila henkilöautoliikenteelle mitoitetaan sen mukaan, kaduille syntyy ylikapasiteettia ruuhka-aikojen ulkopuolella. Tämä ruokkii henkilöautoliikenteen kasvua. Mikäli kadun tai liittymän mitoitus tehdään normaaliliikenteen eikä ruuhkahuipun perusteella, tämä toimii henkilöautoliikennettä hillitsevänä tekijänä ja vaikuttaa kulkutapaosuuksiin.

Uusien alueiden suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon vähäpäästöiset liikenneratkaisut alusta asti ja etupainotteisesti siten, että ne ennakoivat esimerkiksi tulevaa joukkoliikenteen käyttötarvetta. Näin luodaan asukkaille ja muille alueella liikkuville mahdollisuus autottomuuteen tai vähäautoisuuteen alusta alkaen. Suunnittelun ratkaisevia näkökulmia ovat katutilan varaaminen ja mitoittaminen kävelylle, pyöräilylle ja joukkoliikenteelle sekä eri toimintojen saavutettavuus niiden avulla. Riittävän lyhyet etäisyydet joukkoliikenteen pysäkeille ja asemille tekevät joukkoliikenteestä nopeaa ja vaivatonta käyttää. [2]

Kaavoituksessa voidaan edistää kestävää liikkumista muun muassa suunnittelemalla esimerkiksi asuinalueilta keskustaan suoremmat reitit pyöräilylle ja joukkoliikenteelle ja ohjaamalla autoliikenne pidempää reittiä. Tämä vähentää keskusta-alueiden ruuhkautumista autoliikenteen takia, luo tilaa kestäville kulkumuodoille ja lisää niiden houkuttelevuutta ja kilpailukykyä suhteessa autoiluun. Suunnittelemalla asuinalueita, joilla ei ole henkilöautojen läpiajoliikennettä, voidaan luoda viihtyisiä ja rauhallisia kortteleita, joilla kävellen ja pyörällä liikkuminen on sujuvaa, miellyttävää ja turvallista. Läpiajoliikenteen rajoittamisen keinoja voidaan ottaa käyttöön paitsi uusia alueita suunniteltaessa, myös jo olemassa olevilla asuinalueilla. Esimerkiksi joukkoliikennekadut ja kävelykadut ovat tapoja rajoittaa henkilöautoilua kaupunkien keskustoissa.

Autojen ajonopeuksiin voidaan myös vaikuttaa katujen suunnittelulla. Kapeat kadut, sivuttaissiirtymät ja hidastetöyssyt auttavat pitämään ajonopeudet alhaisina, mikä rauhoittaa katutilaa, lisää pyöräilyn ja kävelyn miellyttävyyttä ja edistää niiden osuuden kasvua liikennemuotoina. Ajonopeuksien alentamisella ja ylipäätään henkilöautoilun rajoittamisella vähennetään myös liikennemelua. Melulle altistuminen on merkittävä terveysriski, ja melualtistuksen vähentämisellä vaikuttaa myönteisesti ihmisten terveyteen [3].

Viihtyisät ja sujuvat reitit edistävät kävelyä

Kävelyn onnistuneessa edistämisessä näkökulmana on alueen käveltävyys eli se, miten ympäristö ohjaa ja kannustaa arjen matkojen tekemiseen kävellen. Jalankulkuväylät eivät siten yksinään riitä kävelyn edistämiseksi, ellei niitä ole suunniteltu siitä lähtökohdasta, että ne liittävät kävelyn arjen kokonaisuuteen – asiointiin, vapaa-aikaan, työhön, opiskeluun ja merkityksellisiin sosiaalisiin suhteisiin. Ympäristö, joka on viihtyisä ja tarjoaa kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa eri aisteille, on kävelyn kannalta ihanteellinen. [4] Tutkimuksen perusteella käveltävyyttä luonnehtii kaupunkisuunnittelussa neljä periaatetta:

• Ympäristössä on oltava kävellen saavutettavia toimintoja eli syitä kävellä.
• Ympäristön tulee olla kävelijälle turvallinen liikenteellisesti ja sosiaalisesti.
• Kävelyn infrastruktuurin on oltava riittävä ja tarkoituksenmukainen, niin että kävely on helppoa ja mukavaa.
• Kävelykokemuksen pitää olla kiinnostava, niin että ympäristö tarjoaa kävelijälle vaihtelua ja virikkeitä. [5]

Kävelyreittien pituus on olennainen tekijä käveltävyyden kannalta. Kävelyä tukevassa kaavoituksessa etäisyydet eri toimintojen välillä ovat riittävän lyhyet. Katuja voidaan keskeisillä jalankulkualueilla myös muuttaa kokonaan kävelykaduiksi, joilla henkilöautoilu ei ole sallittua. Samalla luodaan elävää kaupunkitilaa, joka tarjoaa monenlaisia oleskelun ja tekemisen mahdollisuuksia. Esteettömyysnäkökulman huomioiminen suunnittelussa on myös tärkeää, jotta lähipalvelut ovat helposti saavutettavia eri kuntoisille ja eri elämänvaiheessa oleville asukkaille. Esteettömyys kävelyreittien suunnittelussa on kaikkien liikkujien etu ja parantaa kaupungin käveltävyyttä [6].

Toimivilla pyöräreiteillä pyöräliikenne on erotettu kävelystä

Kattavat ja sujuvat pyöräilyreitit tekevät pyöräilystä vaivatonta ja miellyttävää. Useat sisääntulot ja katkeamattomat väylät ovat olennaisia kohteiden saavutettavuudelle pyörällä. Reittien viihtyisyys ja turvallisuus ovat tärkeitä pyöräilyn edistämisessä, ja tässä olennaisena tekijänä on pyöräilyn ja kävelyn erottaminen pääsääntöisesti toisistaan. [7]

Jotta pyörällä pääsisi mahdollisimman helposti paikasta toiseen, pyöräreittien palvelutason tulee vastata kadun luonnetta ja liikennesuoritetta. Pääpyöräreitit ja aluereitit ovat pyöräliikenneverkon runko. Niillä on eniten käyttäjiä, ne yhdistävät tärkeimpiä kohteita toisiinsa ja ovat laatustandardiltaan korkeatasoisia. Pääreittejä täydentävät muut yhteydet, jotka muodostuvat pääosin rauhallisista paikalliskaduista ja joilla ei ole tarpeen erottaa pyöräliikennettä muusta ajoneuvoliikenteestä. Pyöräkadut, joilla moottoroitu liikenne kulkee pyöräliikenteen ehdoilla, ovat myös hyvä tapa edistää pyöräilyä tiiviisti rakennetussa ja rauhallisessa liikenneympäristössä. [7]

Erityistä huomiota on tarpeen kiinnittää myös sellaisten kohteiden kävely- ja pyöräilyolosuhteiden suunnitteluun, joihin kohdistuu runsaasti saattoliikennettä henkilöautolla, kuten kouluihin, päiväkoteihin ja liikuntapaikkoihin. Turvalliset ja sujuvat kävely- ja pyöräily-yhteydet ja kohteen välittömän ympäristön rauhoittaminen henkilöautosaattoliikenteeltä liikennejärjestelyin tekee kävelystä ja pyöräilystä miellyttävämpää ja mahdollistaa niiden suuremman osuuden. On havaittu, että niissä kouluissa, joissa oppilaat useimmin pyöräilevät tai kävelevät koulumatkansa, koulujen rehtorit ovat tehneet yhteistyötä kunnan liikennesuunnittelun tai kaavoituksen kanssa [6].

Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen

Joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistämistä voidaan kehittää kaupunkisuunnittelussa seuraavan kysymyslistan avulla.

[11]