Suomen kotitalouksilla on mahdollisuudet merkittäviin päästövähennyksiin

Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on kansainvälisesti suuri

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on viime vuosina pysytellyt noin 8 tonnissa hiilidioksidiekvivalenttia (CO₂-ekv.) [1] Hiilijalanjälki mittaa tuotteen, palvelun tai toiminnan elinkaaren aikana syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Kotitalouksien kohdalla se koostuu sekä suorista että epäsuorista päästöistä. Suoria päästöjä aiheutuu esimerkiksi kulkuneuvojen ja lämmityksen fossiilisista polttoaineista. Epäsuoria päästöjä puolestaan syntyy esimerkiksi raaka-aineista, valmistuksesta, varastoinnista, kuljetuksesta ja jätteiden käsittelystä.

Verrattuna moniin muihin maihin suomalaisten hiilijalanjälki on suuri (kuva 1). Vuoden 2022 arviossa Suomen keskimääräinen hiilijalanjälki asukasta kohti oli esimerkiksi suurempi kuin Euroopan unionissa (EU ja merkittävästi suurempi kuin maailmassa keskimäärin. [2] Jopa 72 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä on kotitalouksissa tapahtuvan kulutuksen aiheuttamaa [3], [4]. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi keskimääräisen hiilijalanjäljen laskua maailmanlaajuisesti 2,5 tonniin CO₂-ekv. vuoteen 2030 mennessä ja 0,7 tonniin vuoteen 2050 mennessä [5]. Ilmastotavoitteiden ja hiilijalanjäljen välillä onkin nykyisellään suuri kuilu etenkin vauraammissa maissa.

Noin 60 prosenttia Suomen kulutusperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta. Suomalaisten hiilijalanjälki sisältää kotitalouksien kulutuksesta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt Suomessa ja ulkomailla ja muodostuu seuraavasti:

• 33 prosenttia asumisesta ja siihen liittyvästä energiankäytöstä
• 22 prosenttia liikkumisesta
• 19 prosenttia elintarvikkeista
• 26 prosenttia muista tavaroista ja palveluista. [1]

Kotitalouksien kulutuksen kasvihuonekaasupäästöt pienentyivät merkittävästi vuodesta 2000 vuoteen 2015, mutta sen jälkeen lasku on tasaantunut. Kulutuksen päästöjen vähenemisen taustalla on se, että teollisuus ja energiantuotanto ovat muuttuneet vähähiilisemmiksi sekä Suomessa että ulkomailla. Tämä pienentää kulutettavien tavaroiden ja palveluiden hiilijalanjälkeä. Itse kulutuksen määrä ei Suomessa ole kuitenkaan pienentynyt vaan kasvanut. [1]

Kokonaispäästöjään voi vähentää eniten ruokavalinnoilla

Kuluttajat voivat omilla valinnoillaan vähentää merkittävästi asumisen, liikkumisen, ruoan ja muun kulutuksen päästöjä [6]. Suurimmat päästövähennykset voi saada aikaan ruokavalinnoilla (esimerkki 1). Keskimääräinen suomalainen kuluttaja voi tuotevalinnoillaan pienentää ruokavalionsa ilmastovaikutusta 30–40 prosenttia niin, että samalla ruokavalion ravitsemuksellinen laatu paranee nykyisestä. Tällainen ruokavalio sisältää nykyistä vähemmän lihaa ja enemmän kasviperäisiä tuotteita. [7]

Toisaalta myös vähähiilisten tuotteiden valinnalla saattaa olla lähes yhtä suuri päästövähennyspotentiaali kuin ruokavaliomuutoksilla. Lihan ja maitotuotteiden käytön vähentäminen vapauttaisi merkittävän myös määrän viljelypinta-alaa monimuotoisuuden ylläpitoon ja metsänkasvatukseen. [6]

Asumisessa suurimmat päästövähennykset voi saada aikaan luopumalla öljylämmityksestä

Asumisessa suurimman päästövähennyksen tuottaisi öljylämmityksen vaihtaminen muihin lämmitysmuotoihin (esimerkki 2) [6]. Lisäksi sisälämpötilan laskeminen 18–20 asteeseen vähentää lämmityksestä aiheutuvia päästöjä ja säästää tuntuvasti lämmityskustannuksia. Alempi sisälämpötila myös nostaa talvikaudella sisäilman suhteellista kosteutta, mikä on myös terveydelle hyödyllistä [8].

Liikkumisen päästöjä voi vähentää eniten vaihtamalla polttomoottoriauto sähköautoon

Liikkumisessa suurin päästövähennys olisi saavutettavissa vaihtamalla polttomoottorilla varustettu henkilöauto sähköautoon tai ainakin vähäpäästöisempään vaihtoehtoon (esimerkki 3). Liikkumisen päästöjä voi vähentää myös käyttämällä omaa autoa mahdollisimman vähän tai siirtymällä autoilusta joukkoliikenteeseen, kävelyyn tai pyöräilyyn. Kotitalouksissa liikkumisesta syntyviä päästöjä voi vähentää myös käyttämällä kimppakyytejä, tekemällä mahdollisuuksien mukaan etätöitä tai suosimalla lähellä sijaitsevia tai etänä toteutettavia palveluita.

Ulkomaan lentomatkat muodostavat helposti merkittävän osan suomalaisen hiilijalanjäljestä. Sen vuoksi lentämistä välttämällä voi nopeasti pienentää omaa hiilijalanjälkeään. [6]

Käytetyillä tavaroilla on pienempi hiilijalanjälki kuin uusilla

Aineellisen kulutuksen vähentämisellä on potentiaalisesti suuri vaikutus hiilijalanjälkeen (esimerkki 4). Yleensä palveluihin kulutettu raha aiheuttaa vähemmän päästöjä kuin sama summa käytettynä tavaroiden ostamiseen [6]. Uuden tuotteen ostaminen tuottaa enemmän päästöjä verrattuna jo hankittujen tavaroiden huoltamiseen ja korjaamiseen tai tarvittavien tavaroiden hankkimiseen käytettyinä. Erilaiset huolto- ja korjauspalvelut pidentävät tavaroiden käyttöikää, jolloin niiden elinkaaren aikainen hiilijalanjälki pienenee. Tavaroiden lainaus- ja vuokrauspalvelut puolestaan auttavat vähentämään uusien tavaroiden hankkimista.

Kierrätys pienentää jätteistä syntyviä päästöjä

Kierrättämällä voidaan vähentää myös jätteen määrää (esimerkki 5). Erityisesti muovijätteitä kierrättämällä kotitalouden voivat pienentää jätteistä syntyviä hiilidioksidipäästöjään merkittävästi [6]. Kierrätys pienentää päästöjä, sillä kierrätetyistä materiaaleista valmistettujen tuotteiden hiilijalanjälki on yleensä huomattavasti pienempi kuin neitseellisistä luonnonvaroista valmistettujen [9].

Kulutuksen hiilijalanjäljen puolittaminen edellyttää useita toimia

On arvioitu, että Suomessa kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki olisi mahdollista puolittaa vuoteen 2035 mennessä vuoden 2016 tasoon verattuna [10]. Näin suuren mittakaavan muutos ei kuitenkaan ole mahdollinen vain kuluttajien omien valintojen avulla. Kulutukseen voidaan vaikuttaa myös lainsäädännöllä ja taloudellisella ohjauksella niin, että vähähiilisemmän vaihtoehdon valitseminen on kuluttajalle helpompaa ja kannattavampaa. [6] Yllä esitetyt esimerkit on koottu taulukkoon 1.

Hiilijalanjälki kasvaa, kun tulot kasvavat

Jokainen kulutettu euro synnyttää päästöjä. Suurituloisilla kotitalouksilla hiilijalanjälki on pääsääntöisesti suurempi kuin pienituloisilla, sillä tulojen kasvaessa kulutusmenot ja siten hiilidioksidipäästöt tyypillisesti kasvavat. [12] Jos suomalaiset kotitaloudet jaetaan tulotason mukaan kymmeneen ryhmään ja tarkastellaan ylintä ja alinta tuloluokkaa, käy ilmi, että niiden välillä on suuria eroja kulutuksen hiilijalanjäljessä. Ylimmässä tuloluokassa asumisen ja ruuan hiilijalanjälki on kaksi kertaa suurempi kuin alimmassa tuloluokassa. Liikkumisen hiilijalanjälki on puolestaan lähes nelinkertainen ylimmässä tuloluokassa verrattuna alimpaan tuloluokkaan. Samoin muiden tavaroiden ja palveluiden hiilijalanjälki on yli kolminkertainen. [13]

Hiilijalanjäljen suuruus ja sen koostumus vaihtelevat paitsi tulotason, myös kotitaloustyypin ja elämäntilanteen mukaan. Esimerkiksi liikkumisen osuus hiilijalanjäljessä on Suomessa suurin lapsettomilla pareilla ja seuraavaksi suurin kahden huoltajan lapsiperheillä. Liikkumisen määrään vaikuttavat muun muassa elämänvaiheen aktiivisuus ja käytettävissä olevat tulot. Asumisen hiilijalanjälki on puolestaan suurin yli 64-vuotiaiden talouksissa, mikä voi selittyä sillä, että heistä moni asuu samassa tilavahkossa asunnossa, jossa on aiemmin asunut lasten kanssa. [13]

Kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämiseksi on useita keinoja

Yksilöiden ja kotitalouksien väliset erot kulutuksen rakenteessa ja siten myös tehokkaimmissa päästövähennyskeinoissa ovat suuria. Esimerkiksi paljon lentävälle tehokkain tapa pienentää hiilijalanjälkeä voi olla se, että lentää vähemmän. Paljon autoileva voi taas vähentää päästöjään parhaiten ajamalla vähemmän tai vaihtamalla sähköautoon. Tärkeimpiä keinoja pienentää hiilijalanjälkeä kulutuksen eri osa-alueilla on koottu taulukkoon 2.

Asuinpaikalla on suuri vaikutus vähähiilisten vaihtoehtojen toteuttamismahdollisuuksiin. Asuinpaikka määrittää esimerkiksi sen, kuinka helposti automatkat on mahdollista korvata muilla kulkutavoilla tai mikä on esimerkiksi paikallisen kaukolämmön tuotantotapa. Mahdollisuudet vaikuttaa energiatehokkuuteen ovat parhaat uudisrakentamisessa ja rakennusten peruskorjauksissa [14]

Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä muutoksia kulutuksessa ja tuotannossa

Jotta kulutuksen hiilijalanjälki pienenisi nykyisten ilmastotavoitteiden mukaisesti, päästövähennysten tulee olla huomattavia jo vuoteen 2030 mennessä (kuva 1). Vuoden 2050 päästötavoitteeseen pääseminen edellyttää, että vähähiilisiä vaihtoehtoja on tarjolla kuluttajille yhä enemmän. Samalla esimerkiksi energiantuotannon ja infrastruktuurin täytyy tukea vähähiilisiä elämäntapoja. Silloin esimerkiksi rakennukset käyttävät vähän ja uusiutuvaa energiaa ja arki sujuu pitkälti joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn varassa. [15], [12]

Kulutuksen hiilijalanjälkeen vaikuttavat merkittävästi yhdyskuntarakenne sekä energian, ruuan ja tavaroiden tuotannon hiili-intensiivisyys eli se, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä niiden tuotannosta syntyy. Suomalaisille kotitalouksille laadittu esimerkkilaskelma (niin sanottu viitebudjetti), joka kuvaa kohtuullista minimikulutusta tietyssä elämäntilanteessa ja ajassa, on sekin ilmastovaikutukseltaan noin kaksinkertainen verrattuna maailmanlaajuiseen, Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen hiilijalanjälkitavoitteeseen vuodelle 2030. [14]

Hiilijalanjäljen pieneneminen ilmastotavoitteiden mukaisesti edellyttää siis muutoksia sekä tuotannon että kulutuksen tasolla. On alettu puhua koko yhteiskunnan ekologisesta jälleenrakennuksesta. Tällä tarkoitetaan murrosta, jossa asumisen, liikkumisen, ruuan ja energiantuotannon rakenteet ja käytännöt muutetaan vähähiilisiksi ja jossa julkisella päätöksenteolla on merkittävä rooli. [16]

Tuotannon tehokkuuden parantaminen ei riitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseen

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen on tyypillisesti pyritty tehostamalla tuotantoa eli pienentämällä tuotannon päästöintensiivisyyttä niin, että päästöjä syntyy vähemmän tuotettuja tavaroita ja palveluita kohti. Tuotannon päästöintensiivisyys onkin monilla aloilla viime vuosikymmeninä pienentynyt merkittävästi. Tehokkuuden paranemisesta koituvat säästöt ja hintojen aleneminen voivat kuitenkin lisätä kulutusta tai siirtää sitä toisiin kohteisiin. Tämä voi osittain kumota syntyneet päästövähennykset. [14], [15]

Tuotannon ja luonnonvarojen kulutuksen tehostamisen sijaan on alettu yhä enemmän puhua ekologisesta kantokyvystä, kulutuksen rajoista, sosiaalisesta kestävyydestä ja kohtuullisuudesta. Tässä on avainasemassa se, että kulutus pysyy maapallon ekologisen kantokyvyn rajoissa ylittämättä niitä. Samalla kulutuksen täytyy kuitenkin tyydyttää ihmisten perustarpeet ja tarjota riittävä hyvinvointi ja elintaso kaikkialla maailmassa. [14], [17]

Laskurit auttavat arvioimaan hiilijalanjälkeä

Kulutuksen hiilijalanjäljen arvioimiseen on kehitetty erilaisia laskureita, jotka antavat käyttäjälle tietoa oman kulutuksen hiilijalanjäljestä. Laskurit kertovat, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä omasta kulutuksesta syntyy kokonaisuudessaan. Ne erittelevät myös, kuinka suuri osa omasta hiilijalanjäljestä aiheutuu kulutuksen eri osa-alueiden kuten asumisen, liikkumisen, ruuan tai tavaroiden ja palveluiden päästöistä.

Esimerkkejä kulutuksen hiilijalanjälkilaskureista ovat Suomen ympäristökeskuksen kehittämä Ilmastodieetti [11] ja Sitran kehittämä Elämäntapatesti [18]. Niiden avulla käyttäjä voi verrata omaa kulutustaan suomalaisten keskimääräiseen kulutukseen. Laskurit antavat myös tietoa ilmastotavoitteiden mukaisesta hiilijalanjäljestä ja siitä, miten hiilijalanjälkeä voi pienentää.