Suomi on edelläkävijä sopeutumispolitiikassa

Tavoitteena on edistää ilmastoriskien hallintaa ja ilmastokestävyyttä

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on ilmastonmuutoksen hillinnän ohella osa Suomen ilmastopolitiikkaa. Sopeutumistoimia tarvitaan, koska ilmasto muuttuu eikä muutosta voida enää kokonaan estää. [1]

Kansallisella sopeutumispolitiikalla edistetään ilmastoriskien hallintaa ja ilmastokestävyyttä [2]. Ilmastokestävyydellä tarkoitetaan tietoista ja ennakoivaa kykyä toimia joustavasti säässä ja ilmastossa tapahtuvissa muutoksissa ja häiriötilanteissa ja toipua niistä. Lisäksi siihen sisältyy kyky kehittää toimintaa ja varautumista niiden jälkeen. Ilmastokestävyys kytkeytyy ilmastoriskien hallintaan siten, että toimien ja ratkaisujen suunnittelussa otetaan huomioon ilmastoriskit ja pyritään ehkäisemään ja lieventämään niitä. [3]

Sopeutumisen ohjaus perustuu kansalliseen sopeutumissuunnitelmaan

Suomessa ilmastonmuutokseen sopeutumista ohjaavat kansallinen sopeutumissuunnitelma [3] ja ilmastolaki [2]. Ilmastolaki velvoittaa valtioneuvostoa hyväksymään sopeutumissuunnitelman vähintään joka toinen vaalikausi [2]. Suomi oli ensimmäinen Euroopan maa, joka julkaisi kansallisen sopeutumisstrategian vuonna 2005 [4], [3]. Strategian jälkeen on julkaisu kaksi kansallista ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaa, vuosina 2014 [5] ja vuonna 2022 [3]. Jälkimmäinen eli nykyinen kansallinen ilmastonmuutossuunnitelma on voimassa vuoteen 2030 saakka [3].

Kansallinen sopeutumissuunnitelma toimeenpanee Suomen kansainvälisiä ilmastovelvoitteita, erityisesti Pariisin ilmastosopimusta [6] ja eurooppalaista ilmastolakia [7], [3]. Suomen sopeutumissuunnitelmassa on otettu huomioon myös Euroopan unionin (EU:n) sopeutumisstrategia [8], [3].

Sopeutumissuunnitelma sisältää tavoitteita ja toimenpiteitä käytännön sopeutumistyön kehittämiseksi

Kansallisen sopeutumissuunnitelman tavoitteena on pitkällä aikavälillä vahvistaa hyvinvointia ja turvallisuutta muuttuvassa ilmastossa. Tämä tavoite pyritään saavuttamaan vahvistamalla yhteiskunnan toimijoiden tahtoa, keinoja ja kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen (kuva 1) sekä sitouttamalla toimijat toteuttamaan sopeutumisen toimenpiteitä. [3]

Sopeutumissuunnitelma sisältää kaikkiaan 24 tavoitetta ja 75 toimenpidettä, joilla kehitetään käytännön sopeutumiskeinoja ja politiikkatoimia. Tavoitteiden ja toimenpiteiden avulla pyritään ehkäisemään ja vähentämään ilmastonmuutoksen seurauksia sekä varautumaan riskeihin ja sopeutumaan niihin. [3]

Sopeutumissuunnitelmassa on tavoitteita ja toimenpiteitä useille yhteiskunnan eri osa-alueille, esimerkiksi kokonaisturvallisuudelle ja huoltovarmuudelle, ruokaturvalle, rakennetulle ympäristölle, luonnonvaroille ja luonnon monimuotoisuudelle. Suunnitelmaan sisältyy myös kuivuusriskien hallintaa ja helteiden terveyshaittoihin varautumista vahvistavia tavoitteita ja toimia. [3]

Sopeutuminen tulisi sisällyttää hallinnonalojen normaaliin toimintaan

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat laajoja ja moninaisia, minkä vuoksi ja sopeutumiseen tarvitaankin laajasti eri toimijoiden panostusta. Suomen sopeutumispolitiikan toimeenpanon lähtökohta on jo pitkään ollut, että sopeutumisesta tehdään osa hallinnon- ja toimialojen normaalia suunnittelua ja toimintaa. [3]

Kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanon koordinoinnista vastaa maa- ja metsätalousministeriö, mutta suunnitelma velvoittaa ensisijaisesti kaikkia valtion viranomaisia. Ministeriöt vastaavat hallinnonaloillaan kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanosta, seurannasta ja arvioinnista. [3] Toistaiseksi erillisen sopeutumisen toimintaohjelman tai suunnitelman ovat laatineet ympäristöministeriö [9], sosiaali- ja terveysministeriö [10], puolustusministeriö [11] ja maa- ja metsätalousministeriö [12].

Osa sopeutumissuunnitelman tavoitteista ja toimenpiteistä liittyy ilmastoriskien hallintaan alue- ja kuntatasolla. Alueilla ja kunnissa tehtävillä valinnoilla ja käytännön toimilla on suuri vaikutus ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Suunnitelmassa tavoitteena on esimerkiksi varmistaa, että alue- ja kuntatoimijoilla on käytössään ilmastoriskien hallitsemiseksi tarvittavat oppaat ja ohjeistukset. [3] Kansallisen sopeutumissuunnitelman alueellisia ja paikallisia toimia edistää erityisesti Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen vuonna 2023 perustettu valtakunnallinen ilmastoyksikkö [13].

Onnistunut sopeutuminen vaatii tieteellistä tietoa sekä sopeutumistyön seurantaa ja arviointia

Suomen ilmastolakiin on kirjattu, että hillintää ja sopeutumista koskevat tavoitteet ja toimet on asetettava tieteellisen tiedon perusteella. Lain mukaan on otettava huomioon ilmastonmuutoksen eteneminen, sen myönteiset ja kielteiset vaikutukset, siihen liittyvät vaarat ja riskit sekä mahdollisuudet estää onnettomuuksia ja rajoittaa niiden haitallisia vaikutuksia [2], [3].

Niinpä erilaiset sopeutumiseen liittyvät tutkimukset ja selvitykset ovat keskeisessä roolissa sopeutumispolitiikan laatimisessa ja sen päivittämisessä [3]. Näitä tekevät esimerkiksi tutkimuslaitokset, yliopistot ja Suomen ilmastopaneeli. Nykyisen sopeutumissuunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittelyssä hyödynnettiin muun muassa riski- ja haavoittuvuustarkasteluja, joista toinen oli toimialakohtainen ja toimialat ylittävä [14] ja toinen alueellinen tarkastelu [15]. Jotta sopeutumispolitiikka olisi myös oikeudenmukaista, kansallisessa sopeutumissuunnitelman valmistelussa hyödynnettiin myös selvitystä kansalaisten kokemuksista Suomen ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta [16].

Aiempien sopeutumissuunnitelmien ja -työn etenemistä ja onnistumisia on myös arvioitu. Näitä arviointeja on hyödynnetty sopeutumistyön kehittämisessä ja sopeutumissuunnitelman valmistelussa [5], [3]. Nykyisen sopeutumissuunnitelman väliarviointi toteutetaan vuonna 2026 [3]. Toistaiseksi sopeutumistyön seuranta ja arviointi ovat painottuneet politiikkatoimien edistymisen seurantaan [17],[3]. Kansallisen sopeutumispolitiikan onnistumisen kannalta tulisi myös seurata sopeutumistoimien vaikuttavuutta ja vaikutuksia. Tämä työ on vasta kehittymässä [18], [3].