Talvella enemmän pilviä ja vähemmän aurinkoa
Ilmaston lämmetessä talvet muuttuvat pilvisemmiksi ja aurinkoa nähdään entistäkin harvemmin. Kesällä muutokset ovat vähäisiä.
Talvista tulee pimeämpiä
Auringonsäteilyn määrän muutoksia eri vuodenaikoina on esitetty kuvan 1 kartoilla. Talviaikaan Suomessa ja muuallakin Pohjois-Euroopassa on tulevaisuudessa entistä pilvisempää ja sen tähden maan pinnalle saadaan nykyistä vähemmän auringon säteilyä. Pudotus olisi 10-15 prosentin luokkaa.[1] Talvien harmautta korostaa vielä valoa heijastavan lumipeitteen käyminen yhä harvinaisemmaksi.
Sopusoinnussa säteilyn muutosten kanssa mallit ennustavat myös pilvisyyden talviaikaan selvästi lisääntyvän (ei kuvaa). Pilvisyys on meillä jo tätä nykyä alkutalven aikana 80 prosentin luokkaa. Pilvisyyden ennustettu, jopa viiden prosenttiyksikön lisääntyminen vähentäisi näin selkeän taivaan osuutta neljänneksellä.
Kesäaikaan aurinkoa saataneen Suomessa tulevaisuudessa suunnilleen yhtä paljon kuin nykyisinkin. Laajoilla alueilla Keski-Euroopassa säteilyn määrä sen sijaan lisääntyisi 5-10 prosenttia.
Tulokset vaihtelevat malleittain
Eri mallien tulokset poikkeavat toisistaan jonkin verran. Mallitulosten välisiä eroja on havainnollistettu kuvassa 2. Esimerkiksi helmikuussa paras arvio eli mallitulosten keskiarvo johtaisi säteilyn määrän vähentymiseen 13 prosentilla, ja 90 prosentin todennäköisyydellä säteilymäärän muutos osuu haarukkaan -32... +5 prosenttia.
Talvikuukausina mallit ovat kohtuullisen yksimielisiä auringonpaisteen vähentymisestä — säteilyn määrän putoamisen todennäköisyys on 80-90 prosenttia. Kesäkuukausina taas noin puolet malleista ennustaa säteilyn määrään pientä lisäystä, toinen puoli pudotusta. Syys-lokakuussa säteilyn määrä lisääntyisi 70-80 prosentin todennäköisyydellä.