Tulviin voidaan varautua tulvariskien hallintatoimilla

Ilmastonmuutos lisää tulvia

Tulvalla tarkoitetaan sitä, kun normaalisti kuivana oleva maa peittyy väliaikaisesti veden alle. Tulviminen voi johtua siitä, että vesistöjen (järvien ja jokien) vedenpinta tai merenpinta nousee tai hulevesiä eli sade- ja sulamisvesiä kertyy maanpinnalle. [1] (kuva 1).

Tulvien arvioidaan yleistyvän Suomessa ilmastonmuutoksen seurauksena. Vesistöjen syys- ja talvitulvat yleistyvät ja kasvavat, kun taas kevättulvat pienenevät ja aikaistuvat. Suurten keskusjärvien vedenkorkeudet nousevat talvella nykyistä ylemmäksi, ja niiden laskujoissa, kuten Kokemäenjoessa, Kymijoessa ja Oulujoessa, talvivirtaamien kasvu voi lisätä hyydetulvien riskiä. Muutos riippuu kuitenkin vesistön sijainnista ja ominaisuuksista. Osassa Suomea vesistötulvat pienenevät, osassa taas kasvavat. [2], [3]

Myös merivesitulvien riski tulee mahdollisesti kasvamaan ennakoidun merenpinnan nousun myötä [4], [3]. Kesällä voimistuvat rankkasateet lisäävät hulevesitulvia kaupungeissa, jos viemärit ja tulvareitit eivät pysty johtamaan vesiä riittävän nopeasti pois [2], [3].

Tulvavahinkoja voidaan pienentää hallitsemalla tulvariskejä

Tulvat saattavat aiheuttaa vahingollisia seurauksia terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle, yhteiskunnan infrastruktuurille eli perusrakenteelle (kuten liikenneyhteyksille ja energian saannille) taloudelliselle toiminnalle ja kulttuuriperinnölle, jos niihin ei ole varauduttu. Näitä vahinkoja voidaan pienentää tulvariskien hallinnan toimenpiteillä [1], [5].

Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä sekä estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja [6], [1]. Tulvariskejä on Suomessa perinteisesti hallittu tulvasuojelun keinoilla, kuten säännöstelemällä vesistöjen vedenpinnan korkeutta, perkaamalla jokia ja puroja sekä pengertämällä rantoja.

Tulvavahinkoja pystytään vähentämään merkittävästi ottamalla tulvat huomioon maankäytön suunnittelussa [6]. Esimerkiksi hulevesitulvia voidaan hallita parhaiten varaamalla kaavoituksessa hulevesille riittävästi pidättämisalueita ja virtausreittejä. Maankäytön suunnittelua tukee järjestelmällinen tulvakartoitustyö. Tulvakarttojen avulla annetaan viranomaisille ja kansalaisille tietoa tulva-alueista. [7] Tulvaennusteiden ja -varoitusten avulla voidaan ohjata tulvan aikaista pelastustoimintaa ja vähentää tulvavahinkoja.

Tulvariskien hallintaa ohjaa lainsäädäntö

Suomessa tulvariskien hallintaa ohjaavat laki ja asetus tulvariskien hallinnasta. Lainsäädännöllä toimenpannaan kansallisesti Euroopan unionin (EU:n) tulvadirektiivi [8], ja sen tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. [9], [10].

Lainmukaiseen tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi ja merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvakarttojen laatiminen sekä tulvariskien hallintasuunnitelmien laatiminen merkittäville tulvariskialueille. Lain piiriin kuluvat niin vesistö-, meri- kuin hulevesitulvatkin. [9], [10].

Tulvariskien hallinnan suunnittelusta vastaavat ELY-keskukset ja kunnat

Tulvariskien hallinnan suunnittelun vastuutaho riippuu tulvatyypistä. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskienhallinnan suunnittelusta vastaa paikallinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus). Hulevesitulvariskien hallinnan suunnittelusta vastaa puolestaan kunta. [11], [9]

Suomessa on 22 merkittävää tulvariskialuetta

Osana tulvariskilainsäädännön toimeenpanoa maa- ja metsätalousministeriö on nimennyt alueet, joilla vesistöjen tai meren tulvimisesta aiheutuvia riskejä pidetään merkittävinä. Ensimmäisen kerran alueet nimettiin vuonna 2011. Uudelleenarviointi ja nimeäminen vuosiksi 2018–2024 tehtiin vuonna 2018. Näitä alueita on tällä hetkellä yhteensä 22, joista viisi sijaitsee merenrannikolla ja loput sisävesistöjen varrella (kuva 2). Joukkoon ei kuulu yhtään hulevesitulvariskialuetta. Edelliseen vuonna 2011 tehtyyn arviointiin ja nimeämispäätökseen verrattuna nimettiin kolme uutta aluetta ja poistettiin kaksi aluetta. [12], [13]

Merkittävät tulvariskialueet valitaan ELY-keskusten tekemien tulvariskiarviointien perusteella. ELY-keskukset arvioivat vuonna 2018 uudelleen kaikki Suomen vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskit yhtenäisin perustein. Arviointiperusteissa otettiin huomioon sekä tulvien todennäköisyys että niiden mahdolliset vahingolliset seuraukset yleiseltä kannalta katsoen. Uudessa arvioinnissa otettiin huomioon myös ilmastonmuutoksen vaikutus, koetut tulvatilanteet, tarkentuneet paikka- ja muut tiedot sekä jo toteutetut tulvariskien hallinnan toimenpiteet. [12], [13]

Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvakartat ja tulvariskien hallintasuunnitelmat. Ensimmäiset tulvakartat laadittiin vuonna 2013 ja tulvariskien hallintasuunnitelmat vuonna 2015. Vuoden 2021 loppuun mennessä laadittavien tai päivitettävien tulvariskien hallintasuunnitelmien valmistelussa otetaan huomioon myös ilmastonmuutos. [14] Tulvariskien arviointi, tulvakartat ja tulvariskien hallintasuunnitelmat päivitetään kuuden vuoden välein. Tulvariskien hallintaan liittyvää työtä tehdään myös muilla tulva-alueilla, kuin nimetyillä merkittävillä tulvariskialueilla. Kuntien ja valtion viranomaisten on otettava tulvariskien hallintasuunnitelmat huomioon omassa toiminnassaan. [9], [10]

Tulvariskien hallinnan apuna voidaan käyttää tulvavaara- ja tulvariskikarttoja

Suomessa tulvariskien hallintaan sisältyy kahdenlaisia tulvakarttoja: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molempia karttoja voidaan käyttää apuna muun muassa alueiden käytön suunnittelussa, pelastustoiminnassa ja tiedottamisessa. [7], [15] Kartat ovat saatavana vuonna 2014 avatussa tulvakarttapalvelussa [16]. Tulvavaara- ja tulvariskikarttoja laaditaan tai päivitetään jatkossa voimavarojen mukaan myös muille kuin tulvariskialueille. [15]

Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vaaran aste karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Vaaran asteena käytetään yleisimmin vesisyvyyttä. [7], [17] Tulvavaarakarttoja on laadittu lähinnä vesistötulville, mutta myös meritulville ja jäistä aiheutuville tulville. Osassa kartoissa on huomioitu myös ilmastonmuutoksen vaikutus. Tulvavaarakarttoja on Suomessa tehty yli sadalle alueelle, eli myös muille kuin merkittäville tulvariskialueille. [16]

Tulvavaarakarttojen lisäksi merkittäville tulvariskialueille on laadittu tulvariskikartat. Tulvariskikartoilla esitetään tulvan peittävyyden lisäksi tulviin liittyvät riskitekijät kohteet: tiedot tulvalle alttiin väestön määrästä, tärkeistä toiminnoista, vaikeasti evakuoitavista kohteista, kuten esimerkiksi sairaaloista ja vanhainkodeista, sekä kohteista, jotka voivat tulvan aikana aiheuttaa haitallisia seurauksia ihmisille tai ympäristölle. [15]

Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet vahinkojen välttämiseksi

Merkittävän tulvariskialueen sisältäville vesistöalueille tai rannikkoalueille on tehty tulvariskien hallintasuunnitelmat, joissa kerrotaan tavoitteet ja toimenpiteet tulvista aiheutuvia vahinkojen vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi. Ehdotettujen toimenpiteiden kirjo ulottuu kiinteistöjen omatoimisista suojauksista alueidenkäyttöön ja ennakoinnista operatiiviseen tulvantorjuntaan. [11]

Suunnitelmissa tarkastellaan muun muassa tulvien ennustamista ja niistä varoittamista sekä maankäytön ja pelastustoimien suunnittelua. Niissä on selvitetty myös tarve ja mahdollisuudet esimerkiksi tulvavesien pidättämiseen, vesistön säännöstelyn kehittämiseen tai perkauksiin ja pengerryksiin ja niissä otetaan huomioon myös vesienhoidon tavoitteet. [11]

Tulvariskien hallintasuunnitelmien valmistelusta ovat vastanneet alueelliset ELY-keskukset ja tulvaryhmät. Ensimmäistä kertaa laaditut suunnitelmat julkaistiin joulukuussa 2015. [11]

Tulvariskejä voidaan välttää hyvällä alueidenkäytön suunnittelulla

Tulvariskien hallinnassa on oleellista pyrkiä estämään uusien tulvariskikohteiden muodostuminen. Tämä voidaan tehdä parhaiten ottamalla tulvavaara huomioon alueidenkäytön suunnittelussa. Vuodelta 2017 olevissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa todetaan, että uusi rakentaminen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin [18]. Periaatteessa nämä tavoitteet ovat hyvin selkeät, mutta käytännön soveltamisessa syntyy usein ristiriitoja, kun toisaalta on esimerkiksi tarve eheyttää ja tiivistää yhdyskuntarakennetta. Vanhojen, tulvavaara-alueella olevien alueiden täydennysrakentaminen luo usein myös ristiriitoja uuden ja vanhan rakennuskannan erilaisen perustamiskorkeuden takia. [15]

Alimmista rakennuskorkeuksista on alueellisia suosituksia

ELY-keskukset ja niiden edeltäjät, alueelliset ympäristökeskukset, ovat antaneet suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista alueillaan. Monilla kunnilla on myös omia suosituksiaan. Alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseen on olemassa myös päivitetty opas. [19]

Kansalaisten tulee varautua tulviin myös omatoimisesti

Vaaratilanteessa eli tulvan uhatessa tai sen aikana henkilökohtaisen omaisuuden suojelu kuuluu asukkaan omalle vastuulle. [15], [20], [21]. Viranomaiset pyrkivät auttamaan tässä parhaansa mukaan (taulukko 1).

Tietoa ja käytännön ohjeita siitä, miten tulee toimia tulvan uhatessa on saatavissa eri verkkosivuilta [22], [23], [24]. Muutamat pelastuslaitokset ovat myös laatineet oppaita tulviin varautumiseksi (Pientalojen tulvaturvallisuusoppaat), joita on jaettu koteihin [22]. Omatoimisen varautumisen onnistumiseen vaikuttavat merkittävästi tulvaennusteet ja -varoitukset sekä se, miten aiheesta viestitään. Tulvista ennustaa ja varoittaa Tulvakeskus, joka myös ylläpitää jatkuvaa tilannekuvaa tulvista. [25]