Ilmastopolitiikan tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen
Ilmastopolitiikan keskeisiä asiakirjoja ovat kansainvälisellä tasolla YK:n ilmastopuitesopimus ja sitä täydentävä Pariisin ilmastosopimus sekä EU:ssa ilmastolaki. Suomen ilmastopolitiikassa keskeisiä ovat ilmastolaki, energia- ja ilmastostrategia ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma.
Ilmastopolitiikan perustana on YK:n ilmastosopimus
Ilmastopolitiikka koostuu päätöksistä ja toimista, joilla pyritään hidastamaan ilmastonmuutoksen etenemistä ja siten vähentämään sen haitallisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja luontoon. Päämääränä on myös mahdollisimman hallittu sopeutuminen ilmaston joka tapauksessa tapahtuvaan muuttumiseen. Vuonna 1992 voimaan tullut YK:n ilmastopuitesopimus (United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC) on tärkein ilmastopoliittinen asiakirja maailmanlaajuisessa mittakaavassa [1]. Sopimuksen voimaantulon jälkeen sopeutumisen merkitys on jatkuvasti kasvanut ilmastopolitiikassa, ja esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksessa maille on asetettu myös sopeutumiseen liittyviä tavoitteita. [2]
Ilmastopolitiikkaa toteutetaan EU:n ja Suomen tasolla
YK:n ilmastosopimusta täydentävän Pariisin ilmastosopimuksen ratifioineet maat ovat sitoutuneet kasvihuonekaasupäästöjen määrälliseen rajoittamiseen. EU on Pariisin sopimuksen osapuoli, ja se on jakanut päästöjen vähennysvaatimuksensa jäsenvaltioilleen. EU on ilmastolaissaan asettanut päästövähennystavoitteet vuosille 2030 ja 2050. EU:n tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Silloin päästöjä tuotettaisiin korkeintaan sen verran kuin niitä sitoutuu hiilinieluihin. [3]
Suomen energia- ja ilmastostrategiassa [4] ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa [5] linjataan keinoja, joilla voidaan kansallisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä eri sektoreilla ja päästä EU:ssa sovittuihin ilmastotavoitteisiin vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi Suomella on kansallinen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035, joka on kirjattu ilmastolakiin. [6]