Mannerjäätiköt
Suuria mannerjäätiköitä esiintyy maapallolla nykyisin kahdessa paikassa: Etelämantereella ja Grönlannissa.
Etelämantereen jäätikkö
Etelämantereesta 98 % on jään peitossa (kuva 1). Jäätikön paksuus on keskimäärin noin 1,6 km. Koska jäätä koko ajan virtaa jäätikön keskiosista kohti reunoja, jäätikön uloimmat osat kelluvat jäähyllyinä meren pinnalla (kuva 2). Jos Etelämantereen jäätikkö sulaisi kokonaan, merenpinta nousisi maailmanlaajuisesti noin 57 metriä.
Kuva 1. Etelämantereen ja Eteläisen valtameren kartta. Katkoviivat kuvaavat merijään reunaa syyskuussa ja helmikuussa.
Etelämantereen jäätikön tilavuus pysyy vuodesta toiseen lähes muuttumattomana, kun lumisade tuo suunnilleen yhtä paljon massaa kuin mitä jäähyllyjen reunoilta jäävuorten lohjetessa katoaa. Jään sulaminen on Etelämantereen kylmyydessä hyvin vähäistä.
Kuva 2. Weddelin merta reunustava mannerjäätikön jäähylly kylpemässä Etelämantereen kesän auringonpaisteessa.
© Timo Vihma
Lämpötilat nousseet niemimaan alueella
Etelämantereen niemimaalla keskilämpötila on noussut voimakkaasti, noin 2-3°C 50 vuodessa. Siellä myös sademäärät ovat kasvaneet. Suuressa osassa muuta Etelämannerta ilmasto ei ole jäätikön pinnan tasolla lämmennyt lainkaan tai on jopa hieman kylmentynyt.
Jäähyllyt jäätikön heikko kohta
Etelämantereen niemimaalla rannikon jäähyllyt ovat selvästi pienentyneet viimeisten 30 vuoden aikana. Pieneneminen on johtunut lähinnä jäävuorten lohkeamisesta ja lämpimän meriveden aiheuttamasta sulamisesta jään alapinnalla. Dramaattisin mullistus koettiin vuonna 2002, jolloin 3300 neliökilometrin laajuinen osa Larsen B -jäähyllystä mureni mereen alle viidessä viikossa.
Jäähyllyt toimivat eräänlaisena puskurina, joka jarruttaa jään virtausta kohti merta. Jos jäähyllyt romahtavat mereen, ylempänä olevan jäätikön virtausnopeus merta kohden saattaa kiihtyä.
Viime aikoina jäätikkö kutistunut
Viimeisten 15 vuoden aikana jäätikön pieneneminen Etelämantereen niemimaalla ja mantereen länsiosissa näyttäisi olleen voimakkaampaa kuin jäätikön samanaikainen kasvu mantereen itäosissa. Etelämantereen jäätikön muutokset ovat todennäköisesti osaltaan ruokkineet merenpinnan nousua.
Miten käy Etelämantereen jäätikölle?
Ilmastomallien mukaan lämpötilojen odotetaan Etelämantereella nousevan vuoteen 2100 mennessä 2-4 asteella. Muutos on vain noin puolet siitä mitä ennustetaan pohjoisille napa-alueille.
Ilmastomallien mukaan myös sateitten odotetaan lisääntyvän, varsinkin talviaikaan. Ennustetusta lämpenemisestä huolimatta sade tulee jatkossakin valtaosin lumena. Lumisateitten lisääntymisen takia Etelämantereen jäätikkö näyttäisi lähimmän sadan vuoden aikana hieman kasvattavan paksuuttaan. Tämä hillitsisi maailmanlaajuista merenpinnan korkeuden nousua jonkin verran.
Edellä esitettyyn päättelyyn liittyy kuitenkin yksi iso kysymysmerkki, nimittäin Etelämantereen länsiosan jäätikön mahdollinen kiihtyvä lohkeilu. Ääritapauksessa, jos tämä jäätikkö valuisi kokonaan mereen, merenpinta nousisi maailmanlaajuisesti noin 5 metriä. Nykyisen tietämyksen perusteella jäätikön käyttäytymistä on vaikea ennustaa. Täydellistä mereen valumista pidetään kyllä ainakin lähivuosisatoina epätodennäköisenä.
Grönlannin mannerjäätikkö
Grönlannin jäätikkö on keskiosistaan 2-3 km paksu, ja sen täydellinen sulaminen nostaisi meren pintaa noin 7 metrillä. Etelämantereen jäätikön tavoin Grönlannin mannerjäätikkökin saa koko ajan uutta massaa satavan lumen myötä. Jään massan hävikistä noin puolet aiheutuu jäävuorten lohkeamisesta, toinen puoli kesäaikaisesta sulamisesta jäätikön reuna-alueilla.
Viimeksi kuluneitten 15 vuoden aikana Grönlannin jäätikkö on paksuuntunut saaren sisäosissa mutta samalla kutistunut rannikkovyöhykkeellä. Kokonaisuudessaan jäätikön tilavuus on pienentynyt.
Grönlannissa jään virtaukset nopeutuneet
Grönlannin jäätikön reuna-alueilla on viime vuosina havaittu jään virtauksen monin paikoin nopeutuneen. Ei voida varmasti sanoa, liittyykö ilmiö ilmaston lämpenemiseen vai onko kyseessä jäätikön luonnolliseen elämään kuuluva sisäsyntyinen vaihtelu. Erään teorian mukaan jäätikön halkeamista alas valuva sulamisvesi toimisi mannerjään pohjalla voiteluöljyn tavoin, nopeuttaen jään virtausta. Mikäli tämä ajatus on oikea, jään virtaukset voisivat yhä vain voimistua ilmaston lämmetessä. Näin jäätikkö saattaisi sulaa ennakoitua herkemmin. [1]